Tuesday, April 6, 2010

Toiset uskovat epäilevät hurskauttani

Sielu. Kun olen puhellut muiden hyvien sielujen kanssa, niin muutamat ovat kerskanneet suuresta vanhurskaudestaan, joka minulta vielä puuttuu

Jotkut ovat myös peräti soimanneet minua, etten taida olla Jumalan lapsi, koska minulla ei ole tätä vahvuutta.



Opettaja. Siinä eivät ole ne hyvät sielut menetelleet viisaasti, kärsivällisesti ja evankeliumin mukaan.

Suruttomien kanssa voidaan kyllä joskus näin tehdä, että heidän viheliäisyytensä näin osoitettaisin

Mutta raadollisia ja heikkomielisiä sieluja kohtaan ei pidä niin oleman, vaan pikemmin on autettava, että he mahtaisivat saada uskon vakuuden.

Se olisi oikea evankelinen tapa, sillä Jumala sanoo itse:

"Sanokaat teidän veljillenne: He ovat minun kansani, ja teidän sisarillenne: He ovat armossa.".
Hos 2:1

Paavali sanoo: "Lohduttakat heikkomielisiä".
1 Thess 5:14

"Heikko uskoista korjatkat, ja älkät omaa tundoa pahoittako".
Rom 14:1

Toisesa paikasa sano hän;
"Heikolle olen minä tehty, niinkuin heikko".
1 Kor 9:22


Näillä hyvillä sieluilla ei ole yhtäkään syytä menetellä niin ajattelemattomasti, sillä usko ja varmuus ei ole ensin yhtäläinen kaikilla uskovilla.

Christan Scriwer jakaa uskon "ikävöitsewään" ja "käsittävään" uskoon.

Luther panee uskon myös sydämen haluun eli ikävöimiseen

"Hän hala minua, niin minä hänen päästän" Ps 91:14 nimittäin: uskon käsittämiseen ja omistamiseen.


Kaikkien katuvien ja vaivaisten syntisten tykönä on halu ja pako Jeesuksen luo, mutta syleilemistä ei heillä aina ole.

Silloin kuuluu usein tämä sävel:

"Jesust sielun hala,
Sydän perään pala,
Jesust odotan,
Surust ratki hivun,
Kärsin kipiän kivun,
Häntä kaipaisan."


Ja kuitenkin - silloin jo on Jeesus meidän ilomme!


Niin taitaa myös halu ja käsittäminen olla läsnä, vaan ei kuitenkaan aina omistaminen.

Hengelliset vaivaiset, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, ovat jo siinä tilassa autuaat.
Mat.5:3,6.

Mitä Jumalan seurakunta yhteisesti on kärsinyt ja koetellut, sen saa myös itsekukin uskovainen sielu tykönänsä koetella.



Sillä usko aletaan

1. ikävöimisellä, toivolla ja odotuksella lupauksen alla. Silloin ihminen on Vanhan testamentin seuralunnan kaltainen.


2. Senjälkeen uskotaan elävän maistamisen, hengellisen makeuden ja armon vilkausten alla.

Tämä on opetuslasten uskon kaltainen, ennen Jeesuksen taivaaseen astumista.

Jeesus on silloin läsnäoleva ja näyttelee ihmeitään.

Silloin kuuluvat nämä sanat:

Autuaat ovat ne silmät, jotka näkewät,joita te näettä.
Luuk 10:23

Tämä on se aika, jona uskovan sielun sanotaan olevan siinä ensimmäisessä rakkaudessa.
Ilm. 2:4



3. Vihdoin uskotaan ilman tuntoa ja näköä

Sillä Jeesus käskee ja vetää pois näkyvän ja sielussa tuntuvan läsnäolemisensa.

Mutta lohdutus ja rohkeus jää kuitenkin vielä jälille.

Silloin on uskallus suurin voima!

Silloin on sielu Uuden Testamentin seurakunnan kaltainen Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen

ja silloin sopii sanoa:

Autuaat ovat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat.
Joh 20:29



Uskoa iankaikkisen elämän esimaun tuntuessa on jo jotakin enempi, kuin uskoa, ja kuin kipinä taivaissa riemuitsevan seurakunnan tilasta.

Sielulla on jokaisessa edellä mainitussa tilassa autuutensa.

Kuitenkin, rakas sielu, ahkeroitse aina, ettet juokse eksyksiin, ettet tahtoisi seisahtaa ja levätä ennen kuin ehdit uskon oikeaan voimaan ja vakutukseen (armon) omistamisessa.

Sillä omistamissesa on vakuutus, joka perustaa itsensä Sanan päälle, ja silloin laittaa Pyhä Henki todistuksensa siihen mukaan.


Niin ahkeroitse siis suuresti, että käsittäisit Jeesuksen niinkuin Hän käsittää sinut.
Fil 3:12

On kallis asia, että sydän tulee lujaksi ja saa oikean uskon vakuuden, joka tapahtuu armon eikä työn kautta.
Ef 2.8,9

Ahkeroitse siis että sinun kutsumisesi ja valitsemisesi vahvistaisit Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
2 Pet 1; 8,10.

Älä salli vihollisen estää itseäsi niin suurella epäilyllä.



-- tässä joudun itse miettimään vakavasti, olenko sittenkään tämän käsittänyt oikein. Ehkä pitkän kokemuksen omaavat esikoisten saarnaajat tietävät paremmin, miten hengellinen elämä etenee?

onko tämä elävän Jeesuksen korostaminen sittenkin jotenkin hengellisesti keskeneräistä?

Hollatz vertaa tässä sinun ja minun uskon tilaamme, varmaan erilaista, Jumalan seurakunnan vaiheisiin.

Ensin olemme Vanhan testamentin tilassa, odottaen luvattua ja toivoen ja ikävöiden. Hengellisesti köyhiä (vaivaisia) ja Jeesuksen Vuorisaarnan mukaan autuaita.

Sitten olemme Opetuslasten kanssa läsnäolevan Jeesuksen seurassa, joka antaa meidän aivan kokea ja tuntea läheisyytensä, rakkautensa ja tekee ihmeitään. Ennen taivaaseenastumistaan.

Sitten olemme seurakunta, jonka Herra on noussut taivaaseen, ja joka ilman Jeesuksen läsnäolon kokemista ja tunteita yksinkertaisesti uskoo Sanan päälle.



Eivätkö Lapin vanhimmat juuri näin kuvaa tätä kristillisyyttä.

Taivaaseenastumisen jälkeen Jeesus ei ole sillä tavoin läsnä, koettavissa ja tunnettavissa, vaan istuu Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva kerran tuomitsemaan.

Nyt elämme seurakunnan aikaa, ja yksinkertaisessa uskossa tartumme siihen saarnattuu evankeliumin sanaan, jonka Pyhä Henki tarjoaa kulloinkin kuultavaksi seuraväen hengellisen tilanteen mukaan.

ilman että Herra Jeesus tekee itsensä kaikille näkyväksi ja tunnettavaksi ja tekee ihmeitään.



Hollatz kuvaa tuota 2. vaihetta, Opetuslapsen aikaa, sanalla "ensimmäinen rakkaus"

näinhän toki käy avioliitossakin, johon seurakunnan ja Yljän suhdetta verrataan Uudessa testamentissa.

on "ensimmäinen rakkaus" miehen ja naisen välillä, joka sitten syvenee ja sulaa olemukseen ja näistä kahdesta tulee yksi, arjessa toimiva Jumalan kuva.

ei aina ne tunteet niin korkealla lennä eikä aina se rakkaus ole niin ilmeistä.


mites on?

varmasti on viisautta siinä, että Herra lymyy itsensä, kätkeytyy, vetää pois makian läsnäolonsa

että emme joudu jatkuvasti olemaan korkeajännite tilanteessa, vaan saamme silläkin tavoin levätä - ilman tunteiden kuohuntaa, kuumia hyppyjä ja hihhulointia.

mites on?

onko essujen ensimmäinen rakkaus viilentynyt tällä tavoin ja muuttunut Yljän kanssa elämiseksi?

missä tunteiden kuohu, synnin suru ja autuuden ilo?



ajattelen, että tämä homma - Jeesuksen tapa olla kanssamme miten milloinkin lystää - ja syvät kehityksemme ja hengellisen kasvumme linjat

ajattelen, että ne ovat vissisti Jeesuksen omassa kädessä


joku sielu palaa ensimmäisen rakkauden tulta Herran läheisyydessä

joku sielu taistelee nöyryyden ja häpeän laakossa epäuskossa

joku sielu vasta odottaa armon kokemista ja omistamista ihan omalle kohdalle

joku herätysliike on sammunut perinneliikkeeksi, jossa puhe elävästä Jeesuksesta herättää pahaa verta

joku herätysliike kokee taas sitä ensimmäisen rakkauden huumaa ja onnea,

kun Herra Jeesus silleen päättää.

se on isommas käres

ei kukaan ota, ellei ylhäältä anneta

Kirjoittanut: MarttiF

>>>onko tämä elävän Jeesuksen korostaminen sittenkin jotenkin hengellisesti keskeneräistä?>>>

Voitko kertoa, miten olet arjessasi kohdannut elävän Jeesuksen?
Olet melkoisella varmuudella jo esittänyt, miten se ei saa tapahtua.

No comments:

Post a Comment