Ensin oikea parannus sitten armon tila?

Sielu. Mielelläni soisin olevani toisessa hengellisessä tilassa, kuin missä minä nyt olen.

Oi, että minä olisin siinä autuaallisessa armon tilassa!


Opettaja.

Sinun toiveesi osoittaa, että sinulla on vilpitön aikomus.

mutta kaikki toivomisesi, hyvät aikomuksesi ja parannukseen lupauksesi ovat, kuten koettelemuksesta havaitset, turhat, ellet sokean, ontuvan, kuuron, mykän, raajarikon, saastaisen ja raadollisen syntisen tavoin heittäydy Jeesuksen jalkojen juureen.
Matt. 15:30



Katso, kuinka useasti olet näin aikonut ja nytkö pitäisi toisin käymän?

Kuinka usein olet luvannut rakkaalle Jumalalle, eikä siitä ole mitään tullut?

sillä sinä olet luvannut sellaisessa tilassa, jossa et ole voinut täyttää.

Sinun lupauksesi perustuvat salaiseen uskallukseen omaan voimaasi

sinun pitää siis tulla rakkaan Jumalan eteen alastomana syntisenä, jolla ei ole mitään hyvää näytettäväksi, kerjäämään sulaa armoa ja syntien anteeksi saamista Jeesuksen tähden.

Silloin jo käy toisin sinun kanssasi, ja silloin sinä tulet armon tilaan, niinkuin toivot.



... laitetaanpa tässä taas merkille tämä syvä ero, joka on Hollatzin opetuksen ja uus-estadiolaisuuden välillä.

eiköhän siellä rukoushuoneella ole jokunen totista parannustakin tahtova

mutta taitaa olla sellainen ilmapiiri ruksalla, että tämä Jumalan armon saaminen Jeesuksessa käy aika kätevästi ja nopeasti, ilman suurempia ongelmia.

nousen rahilta, kävelen pöntölle muiden mukana ja palaan iloisena takaisin rahille synnit anteeksi todidstettuna.

Hollatz kuvaa jotain aivan muuta.

totista armon ikävää ja oman mahdottomuuden tajuamista, kerjäläisenä heittäytymistä ei siunatun saarnaajan olkapäätä vasten vaan Jeesuksen jalkain juureen.



Sielu. Eikö minun ensin pidä tehdä oikea parannus, muutoin en minä taida ottaa armoa vastaan uskossa?



Opettaja. Se on totta, mutta sinun tulee ymmärtää oikein sana parannus.

Toisinaan ymmärretään Raamatussa sana parannus kääntymyksen ensimmäisenä osana.

Se on sydämen särkemisessä, waikeromisessa ja murheessa synnistä, synnin vihassa ja kauhistuksessa, eikä siitä murheesta seuraavasta halusta päästä synnistä.

kuten Jeesus sanoo: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" Mark 1:15.


Toisinaan taas sana parannus ymmärretään sekä synnistä valittamisena ja vaikeroimisena, että uskona Jeesukseen, jonka erottamaton hedelmä ja seuraus on elämän parannus ja pyhyys

niinkuin näisä sanoissa; Tehkää parannus: sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Matt 3:2.


Koska sinun nyt pitää tehdä parannus ennen kuin taidat vastaanottaa armon uskossa, niin ei oteta sanaa parannus tuossa jälkimmäisessä vaan ensimmäisessä merkityksessä.

Silloin tulee parannus, eli synnin kivistelevä tunto järjestykseksi, jonka kautta tullaan uskoon ja sen kautta totiseen pyhittämiseen ja elämän parannukseen.

Silloin on totta, kuten sinä sanot, ettei armoa taideta ottaa vastaan ennen kuin on ensin tehty parannus

tämä tarkoittaa: synnin vaivaisuus on tunnettu oikein.

Mutta sen sijaan on peräti väärin, jos ensin tahdot tulla pyhäksi ja elämässä parannetuksi, ja vasta sitten ottaa armon vastaan.



-- saksalaisen kiemuraisesti Hollatz tässä tarkastelee oikeaa parannusta ja armon tilaa.

nykysuomeksi tuota ajatuksenjuoksua 1700-luvun alun teologilta voisi yrittää ilmaista näin

oikea armojärjestys on todella se, että ensin parannus ja sitten armo.

mutta parannus on ymmärrettävä tässä oikein.

Raamatun opetuksen mukaan parannus voidaan ymmärtää joko säikähtämisenä synnistä tai säikähtämisenä synnistä ja synnistä luopumisena, sen poispanemisena, elämän parannuksena.

Hollatz tahtoo neuvoa sielua, että oikea parannus tässä armonjärjetyksessä on säikähtää syntiä, kipu ja tuska Jumalan tahdon rikkomisesta, omantunnon raskas taakka pahoista teoista.

tässä armontilassa ja Jumalan puhuttelussa ei tule ryhtyä itseään ja elämäänsä parantelemaan, että kelpaisi armoa ottamaan vastaan.

vaan heittäytyä Jeesuksen jalkain eteen ansiottomana syntisenä, kerjäläisenä, ilman mitään omaa mahdollisuutta.

siitä seuraa sitten armontila, usko ja parannuksen hyvät teot taivasten valtakunnassa.



viisaasti Opettaja sanookin:

"Toinen syy, jonka tähden katuvat eivät taida tulla uskoon, on oma mahdottomuus."


esikoiset saattavat ajatella - näin olen kuullut - että rukoushuoneesta nousevat itku ja valitus on uskon merkki.

tämä ei ole kuitenkaan Hollatzin mielestä näin.

sen sijaan että olisi tosi hurskas, on mahdollista, että syntejään katuva ei tule uskoon!

koska kokee oman mahdottomuutensa liian suurena ottaakseen vastaan armon Jeesukselta.


suuri synnintunto ei välttämättä kerro uskosta vielä lainkaan, vaan on askel armonjärjestyksessä.