Tuesday, April 6, 2010

Synti ja sukupuolielämä

Odotamme puhdasoppisuuden ajan opettajalta, että hän opettaa Armonjärjestyksessä autuuteen kirjassaan puhdasta elämää.

Kovin vahvasti kristillinen etiikka kiertyy miehen ja naisen suhteisiin ja niissä tapahtuviin rikkomuksiin.

Etenkin esikoisuduessa on naisen pukeutuminen ja käytös huomion kohteen eikä huorittelukaan kuulemma ole harvinaista.

Siveä käytös ja elämä kristillisen ihanteen mukaan antaa monia mehukkaitakin saarnanaiheita, ja synniksi on julistettu yhteisillä uimarannoilla käynti.

Kristillisyys on monella tavoin uhattuna sukupuolielämän viettelysten ja houkutusten keskellä ja tästä annetaan neuvoja tänään.

Näin odotamme että tuo jykevän barokkiajan pasuuna, David Hollatz, ottaisi Sielun puhuttelussa tällaisen aiheen oman aikansa tapaan siveästi esiin - kuinka syntisiä olemme, kun olemme miehiä ja naisia.


En lakkaa ihmettelemästä tuon kirjan syvällistä hengellistä viisautta.

Armonjärjestys autuuteen ei lainkaan lähesty Sielua ja synnintuntoa tekosyntien suunnalta.

David Hollatz ei puhuttele kirjallaan suruttomia tämän maailman ihmisiä, jotka käyttäytyvät pelkäämättä Jumalaa ja ihmistä ja elävät usein viettiensä ohjaamina.

Armonjärjestys ei kohdistu maailmallisuuteen, riettauteen, irstauteen, uskottomuuteen parisuhteessa tai miehen makaamiseen miehen kanssa eikä mihinkään sellaiseen.

Sielua ei puhutella tämän maailman rakkaudesta tai jostain seksuaalisten syntien isosta likapyykistä.

Hollatz hyökkää valtavalla voimalla Sielun henkilökohtaista hurskautta vastaan.



Armonjärjestyksen ankara parannussaarna kohdistuu Sielun hyvään ja siveään käytökseen.

Tämä tekee siitä niin ajankohtaisen niille tämän kristillisyyden saarnaajille ja seuraväelle, jotka turvaavat pyhään vaellukseen vanhinten neuvojen mukaan.

Jotka pitävät itseään pikkasen parempana kuin naapuria jumalisuutensa tähden.

Jotka tulevat Jumalan eteen jossain määrin puetteuina hyvän sydämensä ja uskon harjoituksensa, ahkeran parannuksentekonsa ja siveytensä rohkaisemana.

Mikä tästä puuttuu, sen Jeesuksen veri puhdistaa niin että Jumalan lapsi on täydellinen ja taivaskelpoinen.

Pyhä vaellus edeltää vanhurskaaksi tulemista.

Kärryt on pantu hevosen eteen.



Hollatzin sanoma on, että tällaisena Jumalan eteen saapuvan kristityn tilanne on äärimmäisen vaikea.

Itsessään köyhän syntisen, joka tietää pettäneensä rouvaansa tai joka itkee alkoholin himoaan on itse asiassa helpompi tulla Jeesuksen luokse Armonjärjestyksen mukaan.

kuin hurskaan ja farisealaiseen ulkokultaisuuteen pukeutuneen uskovan, jolla on 150 vuoden perinneliike turvanaan.

näin isät ja äiditkin...

esikoislestadiolaisen ihmisen on hyvin vaikea tulla elävään uskoon Jeesuksen päälle.

No comments:

Post a Comment