Wednesday, April 7, 2010

David Hollatz ja pietismi

David Hollatz (1648 - 1713) on merkittävä jumaluusoppinut luterilaisen puhdasoppisuuden ajalta. David Hollatz opiskeli Lutherin elämässä niin tärkeissä kaupungeissa, Erfurtissa ja Wittenbergissä. Vuonna 1670 hänestä tuli Pützerlin kaupungin saarnaaja. Sieltä hänet siirrettiin suurempaan Stargardin kaupunkiin 1681 ja Colbergin rehtori hänestä tuli 1684. Vuodesta 1692 David toimi Jakobshagenin pappina.

1600-luvun alkupuoli muistetaan Saksaa rajusti repineestä 30-vuotisesta sodasta, joka päättyi Westfalenin rauhaan samana vuonna, 1648, kuin David Hollatz syntyi Wulkowissa Stettinin lähellä.

Puhdasoppisuuden eli ortodoksian aika alkaa vuodesta 1580, jolloin julkaistiin Tunnustuskirjoissa oleva "Sovinnon kaava" ja se päättyy 1700-luvun alkupuolella Valistuksen ajan koittaessa.

Voimme ajatella sitä eräänlaisena uskonpuhdistuksen huikean ilotulituksen jälkeisenä vuosisatana, jossa Saksassa ja muualla koetettiin ymmärtää, mitä oikein oli tapahtunut ja mitä se merkitsee kristinopin ja opetuksen kannalta. Samanlaista aikaa koettiin roomalais-katolisen kirkon puolella, jossa Trenton konsiilin jälkimainingeissa kuljettiin vasta-uskonpuhdistuksen tietä myös teologisesti. Samaten Jean Calvinin kirkossa elettiin 1600-luvulla vankkaa opillisen pohdinnan ja selkeyttämisen aikaa.

David Hollatz on viimeisin luterilaisen ortodoksian ajan suurista teologeista. Hänen pääteoksensa on johdonmukainen kristillisen dogmatiikan esittely nimellä Examen theologicum acroamaticum (1707).

Hollatz kirjoitti myös teokset Scrutinium veritatis in mysticorum dogmata (Wittenberg, 1711) sekä Ein gottgeheiligt dreifaches Kleeblatt (Leidender Jesus) (Wittenberg, 1713) sekä paljon saarnoja.

Hollatzin yliopistollinen dogmatiikka rakentuu hieman samaan tapaan, kuin suurelle yleisölle tarkoitettu "Armonjärjestys autuuteen". Toki se on rakenteeltaan jo aika paljon mutkikkaampi. Tekstissä on ensin Kysymys, jota seuraa Tutkielmia (probationes) ja sitten vastaväitteitä (antiteesejä), joista keskutellaan erilaisten tapausten (Instantia) valossa.

Dogmatiikassaan Hollatz ei lainkaan mainitse sanaa "pietismi". Tämä henkilökohtaista hurskautta painoittava hengellinen liike on kyllä jo tuohon aikaan ollut alkamassa Saksassa. Tästä kertovat esimerkiksi Hollatzin aikalaisten, Philip Jakob Spenerin (1635 ? 1705) ja August Hermann Francken (1663 ? 1727) elämäkerrat. Tosin Herrnhut ja kreivi Zinzendorf (1700?1760) ovat vielä edessäpäin.

Rakastettu virsirunoilija Paul Gerhardt on Hollatzia hieman vanhempi (1607 ? 1676). Leiptzigin Tuomaskirkon urkuri Johann Sebastian Bach (1685 ? 1750) on kukaties soittanut jossain kirkossa Hollatziuksen kuullen! Noin yleisesti 1600 ja 1700 luvuilla elettiin Euroopassa, arkkitehtuurissa, maalauksissa, pukeutumisessa ja tietysti musiikissa barokin aikaa.

Jossain mielessä pietismi oli vastaliike kovin älylliseksi ja koukeroiseksi käyneen barokki-teologian suhteen. Eihän tässä ole jostain kangistuneesta oppijärjestelmästä kyse, hyvänen aika, oli se sitten miten oikeaoppista tahansa, vaan todellisesta elämästä.

Mutta tämä huikea kaarisilta, hengen yhteys saksalaisen professorin kirjan kautta Erkki Antti Juhonpietin tupaan on meille tärkeänä varoituksena, että emme asettaisi opillisuutta ja hengellisyyttä liian jyrkästi vastakkain. Pyhä Henki käytti arvon saksalaisen professorin pitkällistä tutkielmaa saattaakseen tuon kouluja käymättömän lukijan hengelliseen herätykseen ja tuodakseen hänet Jeesuksen luo!


Ruotsi-Suomeen pietismi saapuu hieman myöhemmin, kasvaen suureksi kansanliikkeeksi 1750-luvulta alkaen, ensin Länsi-Suomessa ja viimeksi, tsaarin vallan aikana, Kiirunassa ja Karessuvannossa asti!


Pietismin alkua Suomessa

"Rukoilevaisuuden syntyhetkenä on pidetty vuotta 1756. Kalantilainen tyttö Liisa Eerikintytär oli tullut synninhätään lukiessaan Arthur Dentin kirjaa "Totisen Käändymisen Harjoitus". Kirjaa lukiessaan hän oli paimenessa. Tyttö joutui tilanteeseen, jota kutsutaan herätykseksi ( hän joutui sielunhätään. Hän koki olevansa Jumalan ankarien tuomioiden alla. Liisa Eerikintyttären voimakas kokemus oli tyypillinen herätyksen tilaan joutuneen ihmisen kokemus. Hän koki olevansa tuomittu ja kadotettu ihminen. Tuon kokemuksen voima oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri: Liisa Eerikintytär kertoi kokemuksestaan kotikylänsä Santtion asukkaille. Liisan voimakas herääminen tarttui muihin kyläläisiin. Monet alkoivat kysyä omalla kohdallaan sitä, olivatko he Jumalalle kelpaavia. Kalannin seurakunnan kappalainen Johan Gottleben näki herätyksessä Jumalan työn ja johdatuksen. Hän kertoi seuraavasti: "Jumalan armon voimasta, joka epäilemättä sai aikaan tämän epätavallisen käytöksen, joutuivat pian sen jälkeen kaikki mainitun kylän asukkaat samanlaiseen tilaan, niin ettei sieltä, sen taloista ja pihoilta, pelloilta ja niityiltä kuultu muuta kuin surkeaa ja tuskaista kirkumista, huutoa, valittamista ja itkemistä heidän jumalattoman ja epäkristillisen elämänsä vuoksi"." Rukoilevaisuuden synty ja hengellinen elämä 1700-luvun Suomessa Ilpo Sinkko, Kokemäki (http://www.rukoilevaisuus.com/rukoilevaisuudenSynty.php#2)

2 comments:

  1. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Armonjärjestys autuuteen -nimisen hartauskirjan kirjoittaja David Hollatz nuorempi (k.1771) oli samannimisen luterilaisen dogmaatikon pojanpoika. Hän toimi herrnhutilaisena saarnaajana Güntersbergissä, lähellä Zachauta, Pommerissa.

      Näitä kahta Hollatziusta ei pidä sekoittaa.

      http://en.wikipedia.org/wiki/David_Hollatz_%28writer%29

      Delete