Tuesday, April 6, 2010

Armon vaikutuksia

Hollatz kuvaa nyt Sielua uudessa tilassa. Aikaisempi varmuus ja luottamus sydämen hyvyyteen, vaellukseen ja kristillisyyteen on vaihtunut pois ja eräänlainen toivottomuus tullut tilalle.


Sielu. Oi minua viheliäistä!

Ensimmäisen keskustelumme jälkeen en ole lainkaan saanut lepoa, ja muutamana yönä en ole edes nukkunut. Nyt ymmärrän, miten olen pettänyt itseni teeskennellyllä pyhyydelläni.

Kuinka paljon pidinkään tiedoistani ja kauniilta näyttävältä ulkokultaisuudeltani!

Kuinka hyvä olinkaan omasta mielestäni, kun usein niin kiivaasti puhuin kristillisyydestä.


Koska näin toisten olevan itseäni huonompia ja pahempia, ahkeroitsin ollakseni siveä.

mutta tarkoituksenani oli vain saada kuulla muilta ylistystä ja että minua pidettäisiin hyvänä uskovaisena.

Ja nyt näen, kuinka sokea, raajarikko, saastainen ja ruma olen ollut synnin kauhistuksissa ja vielä olen.

Aikaisemmin jokin suuri peite esti minua näkemästä, enkä osannut enkä tahtonut nähdä millainen oikeasti olen.


Jumala usein liikutti omaatuntoani, mutta tukahdutin sen nopeasti.

Nyt kun olen herännyt, tunnen synnin elämän itsessäni ja kuinka väkevä se on. Kaikki synnit heräävät minussa ja sellaiset muuttuvat synniksi, mitä en ennen minään pitänyt.

En ikinä uskonut, että synnin tähden syntyis näin paljon sydämen kipua.

entisessä suruttomuuden tilassani minusta oli outoa, miten ihmiset surivat syntejään ja olivat niistä murheellisia.



osasi ennen toisella tavalla lohduttaa itseäni, mutta nyt on kaikki lohdutus kadonnut.

usein on aivan silmieni edessä, etenkin illalla kun käyn levolle, että juuri nyt minut vedetään tuomiolle teoistani.

Oi vanhurskas Jumala.

ruumiini värisee kun ajattelen tuomiota.

Toisinaan tämä kipu ja tuska lakkaa hetkeksi, mutta ei pitkäksi aikaa.

Jospa pääsisin tästä vapaaksi

Onko yhtään armoa minulle jäljellä?


Hollatz kuvaa tuolla tavoin sielua, joka on armon tilassa - tosin vielä aivan alussa.

haluan tässä viitata keskusteluun uudestisyntymisestä, jossa pari kirjoittajaa kovin nopeasti ja kevyesti sanoo, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa ja sitten jokapäiväisessä parannuksessa.

Lutherin erikoistutkija Hollatz ei kirjoita tässä jostain jatkuvasti toistuvasta tapahtumasta ihmisen elämässä.

Vaan ainutkertaisesta.

Erkki Antti ei jatkuvasti tavannut ensin Ensimmäistä kanssapuhetta ja sitten toista.

Vaan hänelle tapahtui toista kanssapuhetta lukiessa jotain ainutkertaista, sellaista, jonka hän lopun ikäänsä muisti ja siitä kertoi

"viikkoon en tuntenut syntiä yhtään"

aika pitkä aika!


Opettaja ottaa Sielun tilan muutoksen havaittuaan nyt aivan toisen asenteen:

"Minä kiitän Jumalaa sydämellisesti, sillä Hän on kadonneen lampaansa löytänyt.

Käänny nyt ainoastaan Paimenesi tykö ja kuule hänen kutsuvaa ääntään.

Aika on pian tuleva, jona Hän itse sinua lohduttaa ja päästää sinut synnin siteistä."


Hollatz ei puhu mistään sielunhoitajista, papeista tai saarnaajista, joita toki tunsi ja tiesi ripin merkityksen.

Nyt tapahtuu jotain paljon suurempaa!

Herra Jeesus on itse etsinyt kadonneen lampaansa ja saattanut hänet tällaiseen sieluntilaan, melkein epätoivoon omasta itsestään.

Ei hän kiiruhda armoa tuputtamaan, kuten huonosti asiansa hoitava hermostunut ja kiireinen sielunhoitaja.

Hän sanoo "käännä katseesi Jeesukseen ja odota. Herra itse on pyyhkivä kyynelesi, antava sinulle anteeksi"



tämä opetus on ilmeisesti kokonaan hukassa esikoisuudesta, jossa nopea synninpäästö on tärkein hengellinen tapahtuma.

ei taida löytyä niin rohkeaa saarnaajaa, joka jättäisi sielun synnintuntoon ja sanoisi "Jeesus on sinut löytänyt. Odota Häntä. Jeesus on itse antava sinulle anteeksi"

Vaan totisesti -

ei ollut rippi-isästä Lutherille mitään apua vaikka jatkuvasti oli tämän luona

Jeesus itse kirkasti vapauttavan evankeliumin Sanasta.

ei ollut rippi-isä paikalla, kun Augustinus itki syntejään. Jumalan Sana pomppasi luetun Roomalaiskirjeen sivulta ja vapautti hänet.

ei tiennyt Lars Levi paljon rippi-isistä, he tulivat kuvaan herätyksen myöhemmässä vaiheessa.

eikä ollut siellä pirtin perällä Erkki Antin luona saarnaajaa todistamassa syntejä anteeksi.

Jeesus itse todisti ne Erkille anteeksi Hollatzin kirjan kautta.


Oikeassa katumuksessa oleva sielu sanoo nyt:

Oi, mikä ahdistus!

Oi, mikä suru!

Minä olen aivan maahan lyöty ja sinne tasoitettu.

Jumala on vanhurskas Tuomari, joka on minut jo tuominnut ja hylännyt.

Minua murehduttaa, kuinka paljon olen armoa katsonut ylen

Se aiheuttaa minulle eniten surua.

Nyt taitaa aika olla jo minulle liian myöhäinen?



Opettaja:

Ei suinkaan! Tämä sinun tilasi ei ole mitään muuta kuin Isän vetämistä. Tämän kauttaa Hän tahtoo saattaa sinut uskomaan Jesukseen Kristukseen.

Jumala antaa sinulle syntiesi viheliäisyyden tulla ilmi. Se on merkki siitä, että Hän tahtoo temmata sinut niinkuin kekäleen tulesta.

Jos taas Hän sen sijaan antaisi sinun vaeltaa suruttomudessa ja ilman omantunnon liikutuksia, niin voisit noin ajatella, että sinut on hylätty.

Vaan nyt älä sellaista ajattele!


on vino pino kastettuja, joiden kohdalla tämä ei koskaan toteudu.

Lutherille tapahtui jotain!

Erkki Antille tapahtui jotain!



tapahtui mitä?

He kohtasivat Ylösnousseen henkilökohtaisesti

ja kaikki muuttui

myös kasteen merkityksen he näkivät uusin silmin, aivan kuin uudestaan syntyneinä

No comments:

Post a Comment