Harhauttava sieluntila

Hollatz on kokenut sielunhoitaja ja hengellisesti hyvin tarkkanäköinen opettaja.

Kuunnellaas...


Opettaja. Mitä siis ajattelet, Sielu? Mitä tahdot alkaa tekemään tässä viheliäisyydessäsi?

Ensimäinen syy, jonka tähden raadolliset ja muuten hyväntahtoiset sielut eivät taida tulla uskoon ja vakuuteen, on se, että he tahtovat auttaa ja parantaa itse itseänsä.


Mutta ota vaari!

On sieluja, jotka kyllä ulkonaisesti käyttäytyvät niinkuin katuvat ja valittavat turmelustansa.


Kuitenkin siinä sivussa he salaisesti rakastavat syntiä, eivätkä tahdo luopua vanhoista syntiensä tavoista

Heillä ei myöskään ole oikeaa armon ja armon välikappaleiden isomaista

Näitä sieluja käsken minä menemään täältä pois ja palaamaan ensimmäiseen kanssapuheseen.

Tutkimaan siellä syvemmin heidän wiheliäisyyttänsä

sillä ei se ole wielä hyvässä järjestyksesä.



Tässä näemme taas, kuinka vahingollista on tuosta vain ja vielä melkoisen hälinän keskellä antaa pöntössä kävijöille puudutuspiikkejä.

Totta kai yleinen syntien tunnustaminen, kuten kirkossa, ja yhteinen synninpäästö on suuri ja ihana asia ja siihen voi sielu tarttua hädässään uskossa.

mutta Hollatz tahtoisi, että tutkisimme totuudellisesti myös synnintunnoksi kutsumaamme.


on nimittäin sellaista ulkonaista synnintuntoa - tietoa siitä, että jokin asia on väärin - joka jättää kuitenkin synnin rakkauden sydämeen.

"miten mielelläni tuota tekisin, jos sitä ei olisi synniksi julistettu"

tällainen lain pelästymisen ja Jumalan pelon - ja ehkä ihmisten pelon - aiheuttama synnintunto ei ole vielä oikeassa armon järjestyksessä.



lain aiheuttama synnin paljastuminen ja siitä pelästyminen voi jäädä tälle tasolle - kieltojen ja määräysten aiheuttamaan synnin tajuamiseen, omantunnon nuhteluun.

tällaisesta ulkonaisesta synnintunnosta seuraa ulkonaisia tekoja, joissa tehdään parannusta tekosynneistä.

tämä onkin ihmiselle mieluisaa, koska siinä on mahdollista omin voimin onnistuakin.

jättää tekemättä, mitä ei saa kristitty tehdä, saada huono omatunto ja katua näitä tekojaan.



sielunhoitaja voi erehtyä pitämään tällaista synnintuntoa aitona - mutta se on vain rangaistuksen pelon tai ystävien ja läheisten tuomion pelon aiheuttamaa synnintuntoa, joka jättää synnin rakkauden palamaan sydämeen.'


Hollatz tähtää sellaiseen oikeaan synnintuntoon, jossa oivalletaan, että minä en vain tee syntiä vaan minä sydämestäni rakastan syntiä

ja vihaan Jumalaa ja kaikkia Hänen nimissään puhuvia, jotka minua tästä synnistä nuhtelevat ja toruvat.

tämän tajuaminen on sen tajuamista, että en vain tee pahoja tekoja

vaan että olen paha ihminen

sydämeni on petollinen ja ilkeä ja täynnä synnin himoa ja valmis kaikkeen pahaan

tämä on hankala paikka siitä syystä, että tällaisen viheliäisyytensä tunteva ei pysty itse itseään muuttamaan eikä vapautumaan omantunnon syytöksistä.

ei siitä vapauta rippi-isä eikä mitkään ihmisten menot ja toimet

Jeesus vapauttaa todellisesti todellisesta synnintunnosta

mutta ei välttämättä synnin rakkaudesta ja lankeamuksista



Miksi Herra Jeesus ei ole käskenyt paloletkulla, juoksuhihnalla, puudutuspiikkejä jakamaan synnin painamille sieluillle?

Miksi Herra Jeesus ei välttämättä itse vapauta ihmistä synnin rakkaudesta ja sen katkerista hedelmistä.

Eivät kaikki alkoholistit raitistu

Eivät kaikki kleptomaanit parane

Eivät kaikki pedofiilit pääse himostaan - edes kristittyinä Sanan ja sakramenttien äärellä

(kysy katolisilta papeilta, munkeilta ja nunnilta)


Apostoli Paavali kertoo omasta kokemuksestaan:

Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.

Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.

Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa".

Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

2 Kor 12:7-10 KR 1938



Jos Herra meidät tästä kuoleman ruumiin syntisestä luonnosta täysin vapauttaisi, miten mahtaisimmekaan paisua!

vaan aivan kyynelin joudumme Herran edessä tunnustamaan viheliäisyytemme, rakkautemme syntiin, jos se vain olisi sallittua.

että emme vain tee syntiä vaan olemme syntisiä olemukseltamme.


ei jää muuta mahdollisuutta kuin köyhänä kerjäläisenä anoa armoa Tuomarilta.

ei ole mitään puolustavaa asianhaaraa, ei mitään repalettakaan alastomuuden peittämiseksi.

"Minun armossani on sinulle kyllin"


Minun armossani on sulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa. Se on Jumalan suuri lahja. Amen.

Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja. Amen.



Olen mielistynyt heikkouteen, hätään, vainoihin, sillä kun mä olen heikko, silloin olen väkevin. Se on Jumalan suuri lahja. Amen.

Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja. Amen.