Tuesday, April 6, 2010

Etsivä sielu

Sielu on lähestymässä taivasten valtakuntaa - sitä oikeaa, jossa Herra Jeesus Kristus on kuningas.

Merkki siitä on, että hän alkaa tajuta ettei hän tiedä vielä kaikkea, ei ole vielä täysin käsittänyt näitä uskonasioita, ja epäilys, että hän saattaa todellisuudessa olla eksyksissä.

Tällainen sieluntila on armon vaikutusta ihmisessä.

Suurella varmuudella totuuden omistava ja valmiiksi tullut Jeesuksen seuraaja ei tarvitse enää oppia, vaan ymmärtää jo kaiken.

tämä - kyselyn, epäilyn ja epävarmuuden puute - on varma merkki siitä, että sielun tila ei ole Jumalan edessä hyvä.

Jeesuksen omat ovat "opetuslapsia", oppilaita, pyhiinvaelluksella, jossa jatkuvasti päästään käsittämään Totuudesta jotain uutta ja tuoretta. päivittäinen manna ravitsee matkalla.

täysin oppinut ei oikeastaan ole matkalla mihinkään, vaan on jo valmis kappale taivasta varten.

tähän ei akateemisia opintoja tarvita, tällaiseen oppineisuuteen - sillä on yksinkertainen nimi

väärä varmuus.


Sielu.

Minä näen etten minä vielä nyt ole oikealla tiellä.

Sentähden tahdon ajatella, kuinka minä voisin itseäni parantaa.


Opettaja. Näin tulet taas omaan tekemiseesi. Tahdot nyt taas parantaa itseäsi, vaikka sinulla ei ole vielä yhtään uskoa.

Sinä tahdot käydä armoistuimen ohitse, ja pyrit enemmän pyhittämiseen kuin vanhurkaaksi tekemiseen.

Etsit laista sitä, jonka sinä löydät vain ja ainoastaan evankeliumista ja Jeesuksen luona.

Näin estät itseäsi etkä pääse uskon rohkeuteen, etkä myös mihinkään voimaan elämässä.

Jeesuksen ansaittu vanhurskaus pitää sinulle ensin uskon kautta lahjoitettaman ja omaksesi määrättämän

Silloin sinun valkeutesi puhkeaa niinkuin aamurusko, ja sinun parannuksesi on nopeasti kasvava.
Jes. 58:8



Koska sinä olet katuvalla sydämellä tuntenut sinun syntisi, niin et voi ilman uskoa yhtään askeletta edemmäksi tulla, kuin että mielelläsi tahtoisit päästä synnistä, mutta et siihen kykene.

Ei tämän pitemmälle ilman uskoa pääse.

Jos et tahdo peräti kaikista synneistäsi päästä, vaan vielä jonkun niistä hyvänä ja rakkaana pidät, niin on tämä muurina sinun ja Jeesuksen välillä.



Vilpitön kauhistus kaikkiin synteihin vaaditaan ennen kuin usko voi tulla sytytetyksi.

Vaikka synnistä todella oikeasti luopumin ja vapaa ja vaatimaton synnin pois paneminen eivät tapahdu ennen kuin usko tulee sydämeen.

(Näennäinen, ulkoinen, ulkokohtainen, porukan vaatima synnintunto ja pois paneminen onnistuu kyllä ilman elävää uskoakin)

Kuinka kauheaa onkaan, jos sairas tulee Jeesuksen luokse, eikä tule kivustansa vapahdetuksi!

Ei olisi vähemmän kauheaa, jos ne sairaat, joista puhutaan evankeliumissa, spitaliset ja sokeat, eivät olisi tahtoneet tulle Herran Jesuksen tykö, ennen kuin he ensin olisvat itsensä auttaneet. Ajatellen, ettei olisi soveliasta niin viheliäisessä tilassa tulla Jeesuksen luo.



Silloin kun tunnet synnin tuskan ja mielelläsi tahtoisit siitä päästä.

Oi, Sielu, tule silloin Jeesuksen luo sellaisena kuin olet.

Etsi ainoastaan uskoa ja syntien anteeksi saamista.


---
Kultaraameihin nämä sanat on kaiverrettu lestadiolaisen herätyksen sydämeen.

olihan tämä juuri ja nimenomaan se viesti, jonka rovasti sai Lapin Marialta

"tule sellaisena kuin olet, älä ensin yritä parannella itseäsi"


...
toki voi olla kirkkohistoriallisesti mielenkiintoista miettiä, onko Lapin Marian sanoilla yhteyksiä Hollatzin kirjaan (olen varma että on, mutat eihän se mitään todista!)

nyt ei ole kuitenkaan kyse teoriasta vaan ihka oikeasta elävän uskon asiasta, arjen todellisuudesta.


mutta Hollatz on tarkka poika - "tule silloin"

ei ennen

milloin?

"Silloin kun tunnet synnin tuskan ja mielelläsi tahtoisit siitä päästä."

ei kaikki pikainen katumus, paha mieli, säikähtäminen ja hutaistu Hollatzin mielestä ole synnin tuskan kokemista, ja ei etenkään halua siitä päästä.



tässä kohtaa Armonjärjestys viitaa johonkin teokseen "Antonius, Evankeliumin huone-kanssapuhe" jota en henkilökohtaiseseti lainkaan tunne.

Mutta kirjasta lainattu sisältö on tosi vankkaa tavaraa:


Moni tahtoo sisällään asuvaisten synnin himojen voimasta ja väkivallasta monen vaivalloisen harjoituksen kautta itsensä pelastaa väärällä tavalla.

(ottaa itsensä hallintaansa, tarkotitaa tulla oman elämänsä valtiaaksi ja vapautua synnin himojen ankarasta orjapiiskurista)


moni tahtoo omilla töillään ottaa itsensä hallintaansa

moni tahtoo kirjan lukemisella ottaa itsensä hallintaansa

kuulla itsensä hallintaansa

itkeä itsensä hallintaansa

paastota itsensä hallintaansa

almuilla ostaa itsensä hallintaansa

moni tahtoo yksinäisyytensä kautta ottaa itsensä hallintaansa



Kaikki nämä vaivaavat itseänsä

(uskosta tulee raskas tekemisen ja velvotteiden taakka, kun ei sitä itseänsä valtaan saa niinkuin pitäisi, vaan synnin himot kiehuvat kuumina, eikä millään niistä saa otetta.

on alkoholisteja - jonkun verran

on syntiholisteja - synnin orjia, jotka eivät kaikesta vaivannäöstään huolimatta pääse synnistä irti)



Antonius jatkaa erityisen vakavin ja osuvin sanoin.

työnsä kautta nämä yhä enemmän ja enemmän saattavat itsensä pois Vapahtajasta omassa tahdossaan

Miksi?

Koska he eivät vapaasta tahdostaan anna kunniaa ainoastaan Vapahtajan täytetylle työlle.

---

tarkkaan tämän kristillisyyden neuvoja noudattava voi itse asiassa siis olla kulkemassa oman tahtonsa tiellä yhä kauemmas Jeesuksesta.

Hän ei anna kunniaa Jeesuksen täytetylle työlle, vaan tahtoo lisätä siihen jotain omaansa.



kysyt ehkä - taasko siellä jauhetaan omista töistä ja vanhurskauttamisesta yksin uskosta.

taas!

Hollatz ei hyökkää syntisten, sokeiden ja rampojen ja viheliäisten armon kerjäläisten kimppuun, jotka eivät katso itseään mahdolliseksi Jumalan armoon.

hän hyökkää kaikin voimin hurskaan, uskonnollisen ihmisen rakentamien talojen kimppuun, ja oikein vimmassa tahtoo hävittää oljista, savesta, lankuista kyhätyt rakennelmat.

oman tahtonsa ja oman hyvän tarkoituksensa voimalla synnin orjuudesta vapaaksi pyrkivää kristittyä.

joka siinä - ehkä sitä oikein tajuamatta - pitää halpana Vapahtajan kalliilla verellä täytetyn työn.

"Se on täytetty"

"no ei ihan vielä, mun tarttee vielä päästä näistä pahan himon kahleistani..."



Hollatz viittaa evankeliumien kertomuksiin armonjärjestyksestä:

kun oikeasti sairas tai kun sadanpäämies ensin uskoivat, niin he kohta paranvuivat.

Opi katekismuksesta armon järjestys:

ensin pitää olla Jumalan vaikuttama valitus ja vaikeroiminen synnistä ja Jumalan mielen mukainen sydämellinen suru ja murhe.



Toiseksi: usko Kristukseen!

tämä usko on sydämen sisällinen luottamus ja turva Häneen

tämä tapahtuu kun murheellinen syntinen sydämestänsä anoo ja halajaa Jeesuksen kalliin veren armoa, ja ottaa sen vastaan ja omistaa.


Kolmanneksi seuraa sydämen pyhittäminen ja totinen muutos.


Jos sinä nyt olet sydämestäsi murhellinen syntinen, niin pyri löytämään usko

jos sinä jo olet uskovainen, niin pyri pysymään armossa

silloin on sydämen pyhitys ja totinen muutos sinun uskosi erottamaton hedelmä.

No comments:

Post a Comment