Tuesday, April 6, 2010

Toisen kanssapuheen johdanto

David Hollatzin "Toisen kanssapuheen" teksti on luettavissa suomeksi sekä Nettiruukun kirjastossa että googlekirjastossa skannattuna vuoden 1829 suommenoksena.


Ja ei yhdessäkään toisessa ole autuutta; sillä ei myös ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman.
Apt. 4:12

vaan ainoastaan JEESUKSEN nimi

Hollatzin ensimmäinen kanssapuhe (keskustelu sielun ja opettajan välillä) on ankaraa tekstiä, ja jätti Erkki Antti Juhonpietin kovin ahdistuneeksi omasta sielunsa tilasta.

Toinen kanssapuhe oli sitten Pyhän Hengen voimakasta puhuttelua, Erkki Antin elämän käännekohta - kuin uudelleen syntyminen.

Mutta tämä toinen kanssapuhe ei kuulu kaikille - Hollatz on kovin tarkkana, kenelle tällainen opetus kuuluu ja missä sieluntilassa olevalle ei.

kuunnellaanpa muutaman sadan vuoden takaa kuuluvaa ääntä, uskonpuhdistuksen kirkon oikeaoppisuuden aikana eläneen saksalaisen papin, tutkijan ja yliopiston opettajan tekstiä 1700-luvun taitteesta.


Tämä kanssapuhe tulee ainoastaan raadollisille,
heikoille,
pelkureille,
levottomille,
sairaille,
voimattomille
ja omissa silmissänsä kadotetuille syntisille

heille, jotka eivät ainoastaan suutu ja väsy maailman ja synnin palvelukseen, vaan suuttuvat myös kaikkeen omaan pyhyyteensä, omaan apuunsa, tekemiseensä ja ahkeroitsemiseensa

heille, jotka mielellänsä tahtovat tulla pyhiksi ja autuaiksi, vaan eivät taida

heille, jotka mahdottomutensa tähden eivät rohkene lähestyä armoistuinta, ja ajattelevat syntinsä viheliäisyyden olevan suuremman kuin armon.


jos et kuulu tähän joukkoon, tämä toinen kanssapuhe ei tule sinulle.




Tämä kanssapuhe ei tule

lihansa voittaneille,
hengellisesti vahvoille,
rohkeille,
sielunrauhan omaaville,
terveille,
väkeville
ja omissa silmissänsä pelastuksen ansaitseville

eikä heille, jotka palveleavt maailmaa ja syntiä

eikä heille, jotka ovat tyytyväisiä kaikkeen omaan pyhyyteensä,
omaan apuunsa,
omaan tekemiseensä
ja ahkeroitsemiseensa

eikä heille, jotka mielellänsä tahtovat tulla pyhiksi ja autuaiksi, ja pystyvät siihen

eikä heille, jotka rohkenevat lähestyä armoistuinta, ja ajattelevat armon olevan suuremman kuin syntinsä

jos kuulut tähän joukkoon, tämä toinen kanssapuhe ei tule sinulle.



Ei tule siis tämä kanssapuhe yhdellekän suruttomalle ja synninunessa makaavalle syntiselle,

joka vielä rakasta maailmaa

joka makaa synneissä omasta tahdostaan

ei niille, jotka omissa töissän pyhyyttä ja vakuutta etsiwät

ei niille, jotka eivät vielä tunne viheliäisyyttänsä.

muistettakoon koko toisen kanssapuheen lukemisen aikana - kenelle tämä keskustelu on tarkoitettu ja kenelle ei.


Näiltä heikoilta, raadollisilta, syntisiltä vaaditaan nyt ainoastaan uskoa

Mutta ei vaaditulla Lain tavalla, vaan Evankeliumin

Sillä he ovat pyhään ja jumaliseen elämään vielä peräti voimattomat, ennen kuin he tulevat Herran Jesuksen uskoon.

Sentähden he tulevat tässä nyt ainoastaan neuwvotuksi Jesuksen tykö.


Ja tämä on se tämän kristillisyyden suurin ohje, neuvojen neuvo:

TULE JEESUKSEN TYKÖ


Ne sielut, joille neuvoksi ja hyödytykseksi tämä kanssapuhe on koottu, ovat kyllä ennättävän armon kautta Lain sanalla herätetyt surulliseen synnin tuntoon

He havaitsewat omassa tunnossaan synnin päällä lepäävän Jumalan vihan ja kirouksen

He eivät enää mieluisesti vaella onnetonta synnin tietä,

He tahtoisivat mielellään lakata ehdollisista synneistä

Mutta he eivät löydä kuitenkaan yhtään toivotettavaa voittoa synnin voiman ja väkivatlaisen päällekarkauksen ylitse

Vielä paljoa vähemmän he löytävät sen sisällisen rauhan ja omantunnon levon



Tämä johtuu siitä, etteivät he Lain kautta vaikutetun syntiensä surullisen tunnon alla pakene Jeesuksen tykö, joka on Lain loppu vanhurskaudeksi

Heiltä puuttuu Jeesuksen kunniallisen evankeliumin oikea ja yksinkertainen ymmärrys

He koettavat auttaa ja parantaa itseään niin paljon kuin vain mahdollista

He etsivät lepoa monessa vaikeassa parannuksen harjoituksessa ja pyhittämisen teillä ja menevät näin armoistuimen ohitse.


Sielut, joissa synti on vironnut käskyn kautta eli Lain (Rom 7:9)

otka tuntevat sekä synnin hallitsevan että kadottavan elämän

joilta sentähden puuttuu oikea uskon elämä Jeesuksessa Kristuksessa

nämä sielut ovat nyt Vapahtajan rakkaan sydämen päällä, ja näiden tähden tekee Hyvä Paimen kaiken, minkä taitaa.


Jeesus kutsuu heitä tykönsä aivan armollisesti sanoeen

"Tulkat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette (omalla tekemisellänne parannuksenne varassa, jotka työtä teette ja soditte syntiä vastaan, mutta ette taida voittoa saada), ja olette raskautetut (teidän omassatunnossanne Lain kirouksella), niin te löydätte levon sieluillenne.
Matt. 11:28-29.

Näiden murheellisten sielujen tulee ennen kaikkia kuulla evanleliumin ääntä syntien anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä uskon kautta.

MikkoL: (kuulostaako kovin tutulta - olemme Hollatzin seurassa lestadiolaisuuden syvillä juurilla 1700-luvun alun puhdasoppisessa Saksassa)



Ei ole hywä että pappi ja leviitat menevät näiden sielujen ohitse.

Uskollisten Jeesuksen palvelijoiden pitää riisua näiden kadotettujen syntisten päältä heidän kerjäläisen ryysynsä eli rääpäleensä, se on, heidän oman vanhurskautensa

ja sen sijaan osoittamaan heille tien kotiin heidän Isänsä huoneseen ja armoistuimen tykö, jossa he tuhlaajapojan kanssa saavat tulla puetuiksi siihen parhaseen Kristuksen vanhurskauden vaatteseen.
Luuk 15:22

Tällaisia sieluja Taivaallinen Kuningas tahtoo mielellään kunnioittaa!


"Kuningas sanoi Hamanille: kiiruhda, ota vaatteet ja hevonen, niinkuin sinä olet sanonut, ja tee niin Mordekain Juudalaisen kanssa, joka istuu kuninkaan portissa; ja älä anna mitään puuttua kaikista näistä, mitä sinä puhunut olet.

Niin Haman otti vaatteet ja hevosen ja puetti Mordekain, ja antoi hänen ajaa kaupungin kaduilla, ja huusi hänen edellänsä: näin sille miehelle tehdään, jota kuningas tahtoo kunnioittaa."
Ester 6:10,11


Hollatziuksen johdanto päättyy näin yllättäen Esterin kirjaan!

Taivaallinen kuningas tahtoo mielellään kunnioittaa.

Tuhlaajapoika vertaus on esikoisille tuttu ja rakas ja siitä paljon puhutaan myös armonjärjetyksen yhteydessä.

kuka riisuu, mitä ja milloin, kuka puetaan ja millaisiin, oikeinko sormuskin.


tässä on kuitenkin pantava merkille hyvin tarkasti tietty ero:

esikoisten saarnaajat mielellään puhuttelevat maailman synneissä, koreudessa, haureudessa ja juopottelussa ja muussa sellaisessa ryvenneitä tuhlaajapoikia, joiden syntirääsyjen tilalle annetaan synninpäästössä vanhurskauden puku.


Hollatzin Armonjärjestys autuuteen puhuu toisenlaisesta riisumisesta.

ei syntisäkeistä, joista sielu tässä armon vaikutuksessa mielellään tahtoisi päästä.

vaan omanvanhurskauden rääpäleistä!

tässä on vissi ero, etten sanoisi wissi.

omanvanhurskauden repaleiden sijaan puetaan lahjaksi se Kristuksen ansaitsema juhlapuku, Golgatan veressä pesty valkoinen asu.

No comments:

Post a Comment