Tuesday, April 6, 2010

Kuinka omistan Kristuksen armon itselleni?

Sielu. Kuinka minä voisin käsittää ja itselleni omistaa suuren Vapahtajani armon ja täydellisen maksun niin, että saisin siitä lujan vakuuden?



mitähän mahtaisivat esikoiset tänään vastata Sielulle, joka noin kysyy?

mitä neuvoisivat vanhimmat ja saarnaajat?

tätä asiaa voimme kuulla ja tarkata saarnoissa, opetuksissa ja keskusteluissa.

miten saamme varmuuden pelastuksestamme?

miten tulemme vakuutetuiksi siitä, että Kristuksen kallis veri on vuodatettu juuri minun tähteni?

miten saamme vakaan uskon, että pelastumme, koska Jeesus on sovittanut Jumalan ja maksanut velkamme?

koska tiedämme, että juuri sitä uskoa tässä kysytään

ei niinkään oikean opin täydellistä tietoa, mitä esimerkiksi kasteessa Kirjoitusten mukaan tapahtuu.



Markuksen evankeliumin lopussa Kristus kääntää opetuslastensa katseet sydämeen.

Nuhtelee heitä epäuskosta.

Käskee uskomaan.

ja kertoo uskoon liittyvistä tunnusmerkeistä.

(Tämä on se kohta, joka on ilmeisesti ollut niin ratkaiseva David Hollatzin elämässä)



Wimein/ cosca ne Yxitoistakymende atrioitzit nin hen ilmestyi/ ia soimasi heijen epevskonsa/ ia heiden Sydeme's cangiutta/ ettei he vskconuet nijte iotca henen nähnyet olit/ Ylesnosnuexi.

Ja sanoi heille/ Menget caicke' mailman/ ia sarnatka Euangeleumi caikille lodhuille/

ioca wskopi ia tule Castetuxi/ se autuaxi tulepi. Mutta ioca ei wsko/ se tule cadhotetuxi.

Mutta näme ouat ne merckit/ iotca noudhattauat nijte quin wskouat.


Markus 16:14-17 KR 1548



menkää, saarnatkaa evankeliumi

jotka sen uskovat ja kastetaan, ne pelastuvat

muut tuomitaan kadotukseen.

piste.



Sielu sanoo

uskon vakaasti että tämä on totta

mutta miten pääsen epäuskostani?

miten saan itselleni omaksi tuon pelastavan uskon?

pelastusvarmuuden?



asia ei ole lainkaan helppo eikä yksinkertainen

minun ymmärtääkseni esikoislestadiolaisilla ei ole pelastusvarmuutta

luottamusta siihen, että asiat on hoidettu Jumalan kanssa kuntoon


heillä on mekanismi, jolla sitä hipuvaa ja uhattua uskonkipinää koetetaan pitää yllä

tähän mekanismiin kuuluu tietynlainen vaellus

parannuksen teko tietyistä tekosynneistä ja huonoista tavoista, koreilusta

säännöllinen "sakramentin nauttiminen" eli yhä uudelleen kuultava todistus, että synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

ja kuitenkin

niinkuin keisari Konstantinus Suuri kastettiin varmuuden vuoksi vasta kuolinvuoteella, että kaikki synnit varmasti pestään

esikoinen toivoo että kuolinvuoteella varmuuden vuoksi vielä joku todistaa synnit anteeksi

varmuus ei ole uskossa, joka horjuu

vaan siinä julistamisen tapahtumassa, Jeesuksen nimessä ja veressä



olen todella kiitollinen, jos joku tahtoo oikaista väärän käsityksen

pyydän myös pitämään mielessä, että tätä palstaa kirjoittaa aidosti ja oikeasti syntinen ihminen, joka ei itse ole kuulunut eikä kuulu lestadiolaiseen herätysliikkeeseen.

selvyyden vuoksi tämän toistan.



Sielu. Kuinka ... minä myös voisin saada lujan vakuutuksen siitä (että armo kuuluu minulle)?

Opettaja.

1. Evankeliumin sanan kautta, jossa jumalallinen voima selkeästi osoittaa syntisille sitä armoa, joka Jeesuksen kuoleman kautta on voitettu.

2. Rukouksen kautta,
kun viheliäinen syntinen, joka kuulee Jeesuksen kalliit lupaukset, rupeaa sydämellisellä halulla rukoilemaan, huutamaan ja anomaan armoa ja syntien anteeksi saamista.

3. Uskon kautta,
kun me rukouksessa rupeamme käsittämään uskalluksen Jeesukseen, uskomaan Hänen sanansa, ottamaan ja omistamaan itsellemme Jeesuksen kuoleman voiman.



Eläwä usko nousee monen huokauksen ja kyynelen alla, kun vaivainen syntinen ajattelee;

Olisipa myös minulla osallisuus sanaan ja armoon!

Jospa Jeesus sanoisi minulle näin:

"Ole hyvässä turvassa, Poikani, (Tyttäreni) sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi"!

Ah! jos Hän myös auttaisi minua, niinkuin publikaania ja ryöväriä ristin puulla ja sitä syntistä vaimoa!

Ah! minä tahtoisin niin mielelläni uskoa!

Herra Jeesus, en minä päästä sinua ennenkuin siunaat minua vahvalla uskon vakuutuksella minun syntieni anteeksisaamisesta!


Tätä kutsutaan Raamatussa väkivallan tekemiseksi taivaan valtakunnalle.

"Mutta hamasta Johannes Kastajan päivistä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä".
Matt 11:12

Tällä tavoin katuvan ja isoavan sielun ei tarvitse muuta kuin kaikesta sydämestänsä ottaa vastaan Jeesus omana Vapahtajanaan, niin hän saa vakuutuksen.



Tämä suuri armon tavara makaa syvälle kätkettynä evankeliumissa, niinkuin päärly kuoressansa.

Tämä kallis kappale makaa tallelle pantuna Jeesuksen haavoissa ja avoimessa kyljessä.

Ne uskovaiset sielut, jotka pakenevat Jeesuksen luo, saavat tämän vakuutuksen, kahden järkähtämättömän kappaleen kautta;

Jumalan lupauksen kautta, että katuvilla pitää oleman syntien anteeksisaaminen
Apt. 3:19

että niiden, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, eli syntien anteeksisaamista, pitää tuleman ravituksi.



-- näin siis opettaa kirja "Armonjärjestys autuuteen"

mieleeni nousee kaksi kuvaa ihmisen sisäisestä maisemasta, näkymistä, tapahtumista

1. perus-essu kuulee sielun kysymyksen "miten saan pelastusvarmuuden, varman vakuutuksen ja uskon siihen, että Jeesus on kuollut minun syntieni edestä ja tarjoaa armonsa juuri minulle"

hänen sydämeensä nousevat silloin suomalaiset tai ruotsalaiset tai norjalaiset tai inkeriläiset tai amerikkalaiset saarnaajat, heidän kasvonsa, heidän olemuksensa, pukeutumisensakin, äänenpainonsa

kuinka ihana ja turvallinen onkaan saada käydä ihmisen luo, ehkä painaa pää olkapäätä vastaan, ja saada henkilökohtainen vakuutus vanhurskaudesta joka on syntien anteeksisaamisesta.


2. toinen sielu näkee uskon silmin ristiinnaulitun Vapahtajan ja avaa Hänelle oven elämäänsä



eli Hollatzin arvokasta opetusta nykysuomeksi:

Tämä suuri armo on kätkettynä syvälle evankeliumiin, kuin helmi simpukan kuoreen.

Tämä kallis asia on pantu talteen Jeesuksen haavoihin ja avoimeen kylkeen.

Ne uskovat, jotka pakenevat Jeesuksen luo, saavat uskonvarmuuden kahden järkähtämättömän totuuden, kahden Jumalan lupauksen kautta

että katuvilla on oleva syntien anteeksisaaminen. "Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois" Apt. 3:19

että ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, eli syntien anteeksisaamista, tulevat ravituiksi.



jos sinulla, olitpa sitten perus-essu, kastettu luterilainen, Henkeä täynnä oleva helluntailainen... kuka tahansa

ei ole uskon varmuutta, vaan taas epäilet, mahtaako armo sittenkään kuulua sinulle.

ei siinä auta saarnaajan todistus, joka on tarkoitettu uskoa vahvistamaan, mutta jota tahdotaan yhä uudelleen kuulla samoistakin synneistä

luottamus kerran tehtyyn kasteeseen, vaikka se on Jumalan teko

Hengen voiman odottaminen, joka puhaltaa uskon liekkeihin

ei auta mikään näistä, eikä mikään muu


auttaa vain yksi asia


pakene Jeesuksen luo

kolkuta, hakkaa, potki ovea, huuda ja möykkää, kolistele ja riko laseja ja ole muutenkin varsinainen melukasa

eiköhän se sitten jossain kohdassa välähdä päähäsi, että ei Jeesus sitä ovea kiinni pidä vaan sinä itse.

:-)

Kirjoittanut: eero
Mikä on uskon tai tiedon ero? Kyllähän Mikko asiat teoriassa tietää, mutta hedelmät eivät sitä aina vahvista. Aivojen eri osien tehtävänä on käsitellä monia , myös ristiriitaisia asioita. Uskoa ihminen käsittelee toisaalta limbisessä järjestelmässä ja tisaalta aivokuoressa, jossa syntyy dogmaattinen uskonjärjestelmä sääntöineen ja dogmeineen. Mutta sen sijaan limbisessä aivojen osassa sijaitsee varsinainen sydämen usko ja -kristillisyys. Näillä on hyvin erilainen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. Näin ollen, vaikka uskon teoria on oikea, jatkuu


sen ollessa aivokuoressa eli dogmaattisessa uskon järjestelmänä, niin se ei ole pelasteva usko, sillä sen hedelmät ovat sitä mitä täällä nettiruukussakin saamme lukea tuomiohenkisenä kirjoituksena. Sillä raamatullisesti ajattelevat kokevat asiat kirjaimellisesti, mutta toimivat usein täysin vastoin sitä, mitä kristillisyyden näkökulmasta on oikein. Sentähden ajatelkaa vähän mitä kirjoitatte ja alkakaa oikeasti elämään Kristuksessa ja Hänen rakkautensa voimasta!

Kirjoittanut: Rami
MikkoL: 1. perus-essu kuulee sielun kysymyksen "miten saan pelastusvarmuuden, varman vakuutuksen ja uskon siihen, että Jeesus on kuollut minun syntieni edestä ja tarjoaa armonsa juuri minulle"

Essujen joukko ei ole mikään homogeeninen porukka, missä kaikki kokevat asiat samalla tavalla.Siinäkin joukossa kaikki ovat yksilöitä.

Teoriassa pelastusvarmuuden saa lukemattomista raamatun paikoista, joissa ilmoitetaan Jeesuksen sovittaneen koko maailman. Koska olen pieni osa maailmaa, on sovituksen koskettava myös minua.

voidaan vedota kasteeseen, käymiseen ehtoollisella, henkilökohtaiseen synninpäästöön. Lisäksi aika ajoin koettaviin armon tuntemisiin.

Loppujen lopuksi pelastusvarmuus on luottamusta Jumalan johdatukseen.

Fil.1:6. Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Ps.139:23.Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.
24.Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Kirjoittanut: MikkoL

eero nostaa uudelleen tämän lestadiolaisuudesta tutun taistelulipun.

tuomiohenkinen kirjoittelu tulee ulkopuoliselta, jolla usko on peruukissa pään tieton, jolla ei ole henkilökohtaista uskoa ja joka ei ole saanut Jumalan Pyhää Henkeä.

tämän minulle ovat sanoneet myös eräät nuoret vanhoillislestadiolaiset papit ja muutamat rivikristityt.


en yhtään ihmettele, jos kirjoitteluni vaikuttaa rakkaudettomalta

tai jos Hollatzin tavaaminen vaikuttaaa dogmaattiselta - olihan hän jumaluusopin professori!



en ymmärrä aivan Ramin viestin sisältöä.

tarkoitatko, että pelastusvarmuuden asiassa esikoislestadiolaiset voivat vedota erilaisiin asioihin.

että on saarnaaja, joka lohduttaa sinua sillä että olet kastettu?

vai tarkoitatko, että kristityt yleisesti voivat saada henkilökohtaisen varmuuden pelastuksesta erilaisten kappaleiden kautta?

Kirjoittanut: Rami

Lähinnä toin esille omia ajatuksiani. Yleisesti usko käsitettiin (ja niin minäkin)hyviksi armon tuntemisiksi. Kun toinen kysyi, "miten olet jaksanut oskoa"? yleensä alkoi kova valitus huonosta uskomisesta.

Tajusin jossain vaiheessa, että ei oltu pitkään aikaan tunnettu armoa elävästi. Siitä johtui epäilykset.Kyse oli subjektiivisesta uskosta.

Opetuksen kautta olen oppinut luottamaan sanaan ja sakramentteihin tunteista riippumatta. Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jumalan sana on luotettavaa aina.

Niin monessa asiassa olen elämäni aikana ollut varma ja kuitenkin ne on osoittautuneet vääriksi, että nykyään rukoilen noilla psamin 139 sanoilla joita siteerasin.

Uskon, että Luther on ollut oikeasaa (jos on todella Lutherin sanaa)sanoessaan, että taivaassa meitä odottaa kolme yllätystä:

1. Siellä on sellainen, jonka arvelumme mukaan ei pitnyt olla.

2. Siellä ei ole se, jonka piti olla

3. Suurin ihme, että minä olen siellä



Joitakin uskovia epäusko vaivaa hirmuisesti. Tunsin aikanaan hyvin vakaan kristityn, jonka elämä kelpasi kelle vaan esikuvaksi, mutta hän vaan koki itsensä niin suureksi syntiseksi, että Jeesuksen sovitus työ ei tuntunut riittävän niin suuren syntisen pelastamiseen.
Jonkun mielestä tuollainen epäileminen voi tuntua hyvinkin nöyrältä. Minä koen sen äärettömänä ylpeytenä. Silloin ei haluta ottaa armoa armosta.

Vanha nyt jo edesmennyt saarnaajamme Kalle Luoma oli kirjeen vaihdossa tuon naisen kanssa ja näki todella vaivaa auttaakseen häntä. Minulla on ne kirjeet vieläkin tallessa, kun sain niistä kopiot.

Luoma käyttää niissä kirjeissä välillä herkkää ja kaunopuheista kieltä kuvatessaan Jeesuksen rakkautta syntistä kohtaan.

Välillä hän käyttää hirmun kovaa kieltä saadakseen tuon epäuskon vangin huomaamaan kuinka hän tekee Jumalasta ja vapahtajastaan valehtelijan.

Kyllä hän lopulta pääsi rauhaan. Tuskin kuitenkaan koskaa täysin vapaaksi vihollisen kiusauksista.

Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä taivaaseen.



A:"Kyllä minä uskon (tiedän), että jos pysyn tällä Kristus-tiellä, olen ihan varmasti lopulta Hänen luonaan taivaassa, eikä se todennäköisesti minua lyö siellä siinä vaiheessa ällikällä."

Tuollaista se meidän uskon varmuutemme on. Jos ei olisi tuota pientä sanaa "JOS...", mikä on Auroorankin tekstissä, niin "lehmätkin lentäis"

En usko, että Taivaassa ollaan ällikällä, eikä siellä enää kaivata ketään läheisimpiäkään. Eihän se mikään taivas silloin olisikaan. Sieltähän pitäisi kaikki murhe ja kyyneleet olla pois.

Tilanne siellä vain on erilainen kuin me täällä pimeällä ymmärryksellämme päättelimme.


N: 1. Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset.
2. siitä on vakuutena Kristus kaikkine hyvyyksineen.

Totuus on kuitenkin se, että kaikki eivät pelastu, vai oletko Kylliäisen opetuslapsi?

3 Joka lahjoitetaan ilmaiseksi uskolla vastaanotettavaksi.

4. Kuitenkin ihmisellä on vapaa tahto riippua kiinni Kristuksessa tai päästää irti. Siksi, jos.

Jos päästän irti pelastusköydestä, en ole enää sen vaikutuspiirissä, vaan siitä irrallaan.

Kaikki vapaan ratkaisuvallan kannattajat voivat kerskata omasta voimastaan pitää kiinni itse pelastuksestaan. Jos näin olisi, ei tarvitsisi kenenkään jossitella. Kukapa ehdoin tahdoin menisi helvettiin?


Ensiksi panin kysymyksen alaiseksi tuon Lutherin suuhun pannun ajatuksen. Olen sitä ihan itse mietiskellyt ja jos luit kirjoitukseni, niin se on ihan omaa "tuotantoani" vai voitko sanoa mistä olen sen kopioinut?

Se (jos) taas liittyi sinun uskon varmuuteesi, joka toisin sanoen oli sama kuin ihan varmasti, melkovarmasti, ehkä.



Minä en osaa täällä nettiruukussa pitää ketään varsinaisena ystävänä tai vihollisena. Toisten kirjoituksen vaan käyvät paremmin omiin näkemyksiin kuin toisten.

Tuota tilannetta taivaassa en vissiin osaa kuvailla niin kuin ajattelen. Yritän sanoa, että ei siellä pähkäillä, että miksi sielä ei ole jota kuta ja miksi taas joku on, eikä sitäkään, että itse olen siellä.

Yllätys on näihin vaelluksen aikaisiin ajatuksiin nähden.

Varmaan monelle on tullut joskus epäilyksiä jonkun ihmisen suhteen, joka on rypenyt julkisesti synnissä. Ehkä pilkannut Jumalaa ja uskovaisia ja kuitenkin myöhemmin saanut parannuksen armon.

Samoin toisin päin. Joku on saattanut olla arvostettu julistaja koko aikuisuuden ajan ja kuitenkin menettänyt uskonsa.

Omakin usko on tuntunut monta kertaa niin huikentelevaiselta. Välillä on langennut syntiin, välillä omaan hyvyyteen. Onko mahdollista, että pysyn uskossa loppuun asti.

Joistakin nettiruukun uskovaisista voi tuntua kummalta tämmöinen kahta puolta ontuminen.

Ihan kun joku olis sanomut, että syntisen ihmisen uskoon tulo ja siinä pysyminen on suurempi ihme kuin maailman kaikkeuden luominen.




N : "Ps 91:14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan...

15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä...

16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

Jos sinä tuon kaiken teet isästä ja äidistä syntyneenä norppana, niin sinä voit kerskata vapaasta ratkaisuvallasta.

Jos taas Jumalan Pyhän Hengen voimasta, se ei ole enää sinun tekoasi, vaan Hengen tekoa.
"ilman minua ette mitään voi"

No comments:

Post a Comment