Wednesday, April 7, 2010

Armonjärjestys sekaisin

"Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.

Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset"

Room 10:2-3 Biblia 1776


Nämä sanat eivät tarkoita maailman ihmisiä, jotka epäuskossaan vaeltavat oman viisautensa ja hyvyytensä varassa tai rypevät maailman ojissa ja allikoissa tietämättä mitään Kristuksesta.

Nämä sanat ovat tarpeen niille, joita seuratuvissa usein näkyy ja jotka viihtyvät Jumalan lasten seurassa, mutta joiden kohdalla armojärjestys on pahasti sotkeutunut.

Nämä sanat ovat niille, jotka ovat itse mielestänsä siveitä ja elävät omassa vanhurskaudessa

niile, jotka ajatellevat hyvää itsestään Jumalan edessä

niille, jotka ovat varsin nopeasti tulleet täysin valmiiksi parannuksen ja uskon asioissa

niille, jotka kyllä osaavat auttaa itseään jumalisuudessa ja vaelluksessa tässä meidän kristillisydyessämme todellisuudessa ilman Jeesusta ja häne veristä sovintoansa

niille, jotka ovat kunniallisia ja joita maailmakin hyviksi ylistää

niille, joka eivät oikein tunne sielunsa suurta viheliäisyyttä eivätkä todellisuduessa lainkaan halua eivätkä ikävöi armoa.

Seuratuvan hurskas ilmapiiri, me henki ja saarnaajien epäraanatullinen julistus hämää ja sekoittaa oikean armojärjestyksen.

Rukoushuoneessa on hengellisesti rikkaita, uskossa kylläisiä kristityjä, joilla on erinomainen käsitys itsestään ja hurskaudestaan, joka on paljon korkeampi kuin muiden,

he eivät tiedä, että heidän hyvät tekonsa, Lapin neuvojen ja saarnaajien antamien ohjeiden mukaan vaeltamisensa, on tuleva heille kerran häpeäksi (Im 3:17).



Rukoushuoneessa on koolla varsinkin suurten seurojen aikaan monissa eri sieluntiloissa olevia ihmisiä.

Armojärjestyksen mukaan niille, jotka ovat pikaisen parannuksen ja uskon nopeasti saaneet ja ovat jo hengellisesti rikkaita ja kylläisiä, ei tule vaatia lainkaan uskoa eikä pyhää vaellusta.

Näille seuroihin tulleille tulee osoittaa heidän raadollisuutensa, vanhan Aatamin ja Eevan lihallinen hengellisyys, joka tahtoo varustaa heidät omalla jumalisuudella.

Parannussaarnan kärki ei ole lihan teoissa ja maailman viettelyksissä ja kuuliaisuuden vaatimuksessa kristillisyyden neuvoille.

Kärki on hyvien ihmisten oman vanhurskauden rakentamisessa, joka on salakavalaa ja turmiollista ja paljon pahempaa kuin kaikille ilmeisissä synneissä kieriskely.

"Valkoiset synnit" ovat siksi niin vaarallisia, että ne lepäävät todellisuudessa kylmän epäuskon kalliolla.


Liian pikaisesti ja huolimattomasti tarjottu armo on jättänyt todellisen parannuksen, todellisen herätyksen ja todellisen uudestisyntymisen pois ja leimannut kristityksi Jeesus-kumileimasimella ihmisten järjestyksen mukaan.

Todellinen Pyhän Hengen sinetti puuttuu eikä Henki hallitse, vaan uskonnolliseen omanvanhurskauden vaatteeseen pukeutunut liha.


Opettaja: Rakas sielu, odotatko tulevasi autuaaksi?

Sielu: Totta kai odotan. Miksi minä en tulisi autuaaksi?

Opettaja: Oletko sitä täydellä todella etsinyt? Milloin olet etsinyt ja rukoillut Jumalalta syntien anteeksi saamista, ei välinpitämättömästi, tunteillen, vaan kiivaasti ja lujasti?

Oletko silloin todella kokenut syvää pelkoa siitä, että joudut kadotukseen? Vai luotitko siihen, että kun näin ja näin teet, tulet tietenkin autuaaksi muun joukon mukana?

Mikä on sen toivon perustus, joka sinulla on? (1 Piet. 3:15)

Sielu: Minä kuulen Jumalan sanan saarnaa. En tee kenellekään pahaa, käyn mielelläni kirkossa, Herran pyhällä ehtoollisella ja seuroissa. Ei kai Jumala minua voi hylätä?


Opettaja: Kun ajattelen sielusi tilaa tulen murheelliseksi. Olen aina tahtonut ajatella sinusta parhain päin ja rakkaudella, koska sinä et ole niin jumalaton kuin monet muut. Sinä kauhistut suuria syntejä.

Mutta Jumalan kirkkauden valossa olen nähnyt, että sinä tahdot itse auttaa itseäsi ja rakennat autuutesi väärän ja petolliselle perustukselle.

Sinä luotat omaan pyhyyteesi ja joudut sen tähden kadotukseen.

Nimittäin sinä et todella tunne sitä sisäistä turmelusta ja sitä salaista kauhistusta sydämessäsi.

Koska sinä et tunne perisyntiä, et myöskään ole oppinut tuntemaan Vapahtajaasi elävällä sydämen uskolla.

Totta kai tiedän, että sinun on vaikea uskoa sanojani.

Vaan niin usein olen tästä tahtonut sinulle puhua.


Sielu: Mitä ihmettä sinä puhut? Minä uskon Herraan Jeesukseen ja luotan itseni kokonaan Hänen varaansa!

Opettaja: Oi kuinka mielelläni soisin sinulle sellaisen autuuden, kun se vain olisi totta!

Mutta ei tämä ole jotain sanaleikkiä ja pelkkää puhetta.

Usko ja turvallinen saapuminen Jeesuksen haavojen luo on mahdollista vain niille, joilla on Jumalan mielen mukainen suru. Niille, jotka ovat kaikkein todella raadollisimmat omissa silmissään kuuluu evankeliumi syntien anteeksi saamisesat. (Ef 6:1-2).

Moni uskoo vahvasti tulevansa autuaaksi (Jer 8:5), mutta kun heidän uskonsa perustuksia koetellaan, se onkin hiekkaa, eikä hän kestä koetusta.


Monella essulla on autuuden toivon perustuksena seuroissa käyminen.

Joillakin perustuksena on kunniallinen ja siivollinen luonne.

Monet elävät todella nuhteettomasti Lapin vanhinten ja saarnaajien antamien opetusten ja neuvojan mukaan, viimeisen päälle lain mukaan (Fil 3:6).

He luulevat ja uskovat olevansa muita ihmisiä parempia ja pyhempiä.

Tämä ei ole oikeaa uskoa, vaan rakentuum luottamukseen ihmisiin, omaan vaellukseen, seurakunnan todistukseen, saarnaajien nyökkäyksiin, eikä Jeesukseen.


Oikea usko Jeesukseen nousee sielussa silloin, kun ihmisen silmät avataan näkemään hänen oma raadollinen tilansa ja viheliäisyytensä.

Silloin ihminen henkensä ja sielunsa pelastuksen hädässä pakenee Jeesuksen luo, tarttuu alttarin sarviin eikä jäljellä ole yhtään mitään muuta toivoa kuin luottamus ansaitsemattomaan armoon Kristuksen tähden.

Monien vuosienkin jälkeen tällainen ihminen uskoo ja tietää, että hän on Jumalan lapsi, joka ei ole mitään muuta kuin armahdettu syntinen.



Sielu: Aivan outoja puhut!

Minulla ovat asiat kunnossa ja saan käydä taivaan päärlyporteista sisälle Jeesuksen armossa. Kyllä minulle on julistettu evankeliumi ja saan omistaa Jumalan armon itselleni.

Paljon on evankeliumia minulle elämäni aikana julistettu ja todistettu synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Kuinka niin asiani eivät olisi hyvin?


Opettaja: olet nämä asiat hoitanut niin halvalla ja nopeasti ja ilman todellista heräämistä, sydämen levottomuutta ja murhetta, ilman armon ikävöintiä, etsimistä ja kolkuttamista.

Armoa on tarittu sinulle ilman yhtään huokausta puoleltasi, rukousta, hengen köyhyyttä. Koska oikeasti luulet olevasi muita parempi ihminen ja tunnustat selviä tekosyntejä, joita muutkin tekevät, koet huonoa oloa ja syyllisyyttä, mutta et todellista sydämen vapisemista vihastuneen Jumalan edessä, ilman todellista heräämistä synnin unesta ja sitä oikeaa Jumalan pelkoa.

Et sinä voi omasta järjestäsi ja voimastasi alkaa tällaisia itsellesi saada aikaan.

Et voi uskoa omasta järjestäsi ja voimastasi ja tulla Jeesuksen luokse, ellei Isä itse sinua vedä, ja saata sinua lain kautta oman viheliäisyytesi tuntoon ja sydämen särkymiseen.

Se on Jumalan teko, ei ihmisen.



Jeesuksen suuri armo etsii herätettyä sielua suurella halulla ja hengellisellä kaipauksella.

Eikä päinvastoin, niin että sinä etsisit Jeesuksen armoa suurella halulla ja hengellisellä kaipauksella.

Tämän armon vastaanottaminen ei ole mahdollista, jos et tunne omaa viheliäisyyttäsi vaan pidät itseäsi hyvänä ihmisenä ja kristittynä, siivosyntisenä.

Todellista armoa syntien anteeksisaamiseksi ei tarvita, ennen kuin synti on käynyt ylenpalttiseksi synniksi lain kautta (Rom 7:13).


Koska olet niin pikaisesti temmannut itsellesi armon ilman todellista heräämistä ja sydämen särkymistä, sinä yhä pysyt siinä vanhassa synnin tilassa, eikä sinussa näy Kristuksen mieli ja Hänen seuraamisensa nöyryydessä, siveydessä, maailman halveksimisessa.

kaikki on vain näyttelemistä, teeskentelyä ja ulkokultaisuutta, ja maailman rakkaus kukoistaa - ehkä toisten kristittyjen silmiltä salassa.

et ole ottanut armoa vastaan oikeassa armonjärjestyksessä ja hengellinen syntymäsi ja kasvusi Jumalan lapsena on pahasti vaurioitunut.

voi olla, että et koskaan pääse taivaan päärlyporteista sisään.

Olet sellainen, joka on kyllä iloiten ottanut sanan vastaan, mutta sydämesi pohjassa makaa epäusko kallion tavoin, etkä kanna hedelmää Jumalalle. (Luuk 8:13)

Voi olla, että kristillisyydelläsi kannat hedelmää itsellesi tai rakkaillesi, mutta et Jumalalle sitä oikeaa Hengen hedelmää, joka murtuneen ja särkyneen sydämen pellosta nousee väärentämättömänä ja satakertaisena siunauksena.


Siellu: Ei minun kohdallani ainakaan asiat voi noin huonosti olla! Seuroissa minulle on todistettu, että evankeliumin sana kuuluu kyllä minullekin, syntiselle ihmiselle.

Tiedän, kuinka tulee elää tässä kristillisyydessä ja vaadin sitä myös muilta. Minä myös nuhtelen toisia, jos kuulen tai tiedän jotain pahaa heidän vaelluksestaan tai elämästään.

Luotan varmasti siihen, että olen kerran saava autuaan lähdön tästä ajasta iankaikkisuuteen. Kuljenhan minä samaa tietä, jota isät ja äidit ovat ennen kulkeneet ja autuaasti perille päässeet.



Opettaja: Sinä olet omissa silmissäsi hyvä ja erinomainen kristitty. Sinä olet omissa silmissäsi hengellisesti rikas.

Mutta Jeesuksen totuudellisissa silmissä sinä olet viheliäinen, raadollinen, köyhä, sokea ja alaston. (Ilm 3:17)

Kuulehan! Koska niin kauniisti osaat auttaa itseäsi ja menestyt jumalisuuden asiassa, et ole koskaan todella kokenut, kuinka omat voimasi eivät riitä, omaa sokeuttasi ja kelvottomuuttasi.

Et ole koskaan sokean, ontuvan tai pitalisen tavoin anonut Vapahtajaa parantamaan sinut.

Niin.

Sinä olet todellisuudessa hyvin kaukana Jeesuksesta.



Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

Jeesus sanoo: En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, itsepyhiä, vaan syntisiä parannukseen. (Luk 5:31,32).

Jeesus on Vapahtaja ja Parantaja sairaille, sokeille, spitalisille, köyhille ja omissa silmissään kadotetuille tuomituille syntisille.

Vain kadotetut syntiset tulevat Herran luokse rukoilemaan.

Vain vaivassa, velassa ja sydämen kiusoissa olleet miehet tulivat Daavidin luokse, joka oli Jeesuksen esikuva. (1 Sam 22:13)

Sinä olet kaiken pitänyt nuoruudestasi asti, mutta yksi sinulta vielä puuttuu, ja sen yhden kanssa kaikki (Markus 10:21)

Emme ole kelvolliset omasta itsestämme kerskaamaan, vaan Herrassa. (2 Kor 1:12,14)




Sielu: Totisesti en kerskaile Jumalan edessä, kun sanon että minulla on hyvä sydän. Jospa muutkin olisivat niin hyviä, kuin minä olen!

Opettaja: Mutta juuri näin sanovat kaikki kääntymättömät ihmiset. He riitelevät, pitävät pahaa menoa, vannovat, kiroilevat, vihaavat ja pettävät toinen toistaan. Silti he luulevat, että heillä on hyvä sydän.

He ovat sokeita eivätkä näe, kuinka perin turmeltu ja paha heidän sydämensä on luonnostaan.

Heidän sielunsa ei ole silloin hyvällä tolalla.



Armon valon parannuksen loisteessa nähdään, kuinka paha ja turmeltu sydän on.

Oikealla tavalla katuvat ajattelevat, että ei taida olla ilkeämpää ja pahempaa sydäntä kenelläkään kuin heillä.

Mutta kun syntinen tunnustaa itsensä saastaiseksi ja oman vanhurskautensa kuin saastaiseksi vaatteeksi (Ef 6:6)

silloin Jeesus antaa sokean nähdä, ramman kävellä hypellen, spitalisten tulla puhtaiksi, kuurojen kuulla, kuolleet herätetään ylös ja köyhille saarnataan evankeliumia (Luuk 7:22)

Silloin alkavat hengelliset asiat kääntyä hyväksi tämän ihmisen kohdalla, kun hän saa tämän tuntea.



Jotta sydän voisi puhdistua, täytyy saastaisuuden ensin tulla näkyviin.

Mitä enemmän Jumala tekee tämän ihmiselle tiettäväksi, sitä parempi.

Mitä vähemmän ihminen antaa opettaa itseään synneistään ja saastaisuudestaan, sitä pahempi on hänen tilansa.

Sellainen on totisesti puhdas sydän, joka ei salli mitään syntistä ja saastaista itsessään olevan ja kun jotain sellaista havaitsee, alkaa murehtia ja valittaa ja etsii puhdistusta Jeesuksen veressä.



Sielu: Mutta minähän kuljen seuroissa, joissa synti saarnataan synniksi ja synnit todistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä?

Opettaja: Hyvät että kuljet. Mutta ei kaikki saarna ole Jumalan Hengen vaikuttamaa totuuden sanaa, vaan on myös ihmisten oppeja ja perinnäissänntöjä, jotka eivät Jumalan mieleen ole tulleet. Nämä neuvot ja nuhtelut pimentävät Jumalan Sanan totuuden, koska niitä on helppo noudattaa.

Todella paha ja saastainen sydän nielee synnin kameleita ja kieltää virheensä, luullen itsensä puhtaaksi, vaikka ei ole todella saastaisuuksista pesty. (Sanl 30:12).

Ei se riitä, että ihminen jotain sanoaa ja ihminen jotain ajattelee, ja niin saarnataan ja niin uskotaan.

Joka luottaa omaan sydämeensä on tyhmä (Sanl 28:26).

Oikea kristitty tuntee joka hetki sydämensä ilkeyden surulla ja murheella, ja pitää itseään raadollisimpana ja suurimpana syntisenä.

Ulkokullattu sen sijaan ei todella ole niin suuri syntinen, vaikka ehkä niin teeskennellen ja valehdellenkin sanoo, vaan luulee olevansa vähemmän syntinen kuin toiset ja pitää itseään muita parempana.



Opi siis tuntemaan itsesi. Ei yhtään hyvää veripisaraa ole sinussa omasta luonnostasi.

Ellet tätä opi, et ole oikealla tavalla katumuksessa.

Jos olet tämän oppinut ja antanut itsesi kääntää, et saa olla siitä ylpeä ja uskoa, että sydämesi on nyt hyvä.

Oikeassa armon tilassa krisitty saa alinomaa havaita, että sydän on yksi häijy ja pahanilkinen kappale! (Jer 17:9).

Itsekunkin pitää pelätä sydäntään ja hengen köyhyydessä riippua armon varassa katuvana syntisenäm joka ansaitsee kuoleman.

Muuten on farisealiasuus kohta edessä.

Kirjoittanut: YHA

Herra armahda!


Kirjoittanut: MikkoL

Sielu: Minun kohdallani ovat asiat kuitenkin aivan toisin.

Opettaja: Millä tavoin toisin?

Että ulkonaisten tapojesi puolesta olet tullut paremmaksi. Et vanno, kiroile, varastele, juo viinaa, tee huorin - ulkonaisella muodolla?

Mutta mitä sinun sisälläsi on sinä et ensinkään tunne.

Asioiden on muututtava, että oppisit tuntemaan raadollisuutesi totuudessa ja uskomaan yksin Jeesukseen niinkuin vaivainen, kadotettu syntinen.

Koska sinä luulet, että olet tullut ulkonaisen kauniin elämäsi ja lain ja perinnäissääntöjen kautta etsityssä pyhyydessä saavuttanut paljon, täytyy sinun nyt astua taaksepäin ja oppia tuntemaan oma viheliäisyytesi.

No comments:

Post a Comment