Wednesday, April 7, 2010

Aluksi

Erkki Antti Juhonpieti koki kohdallaan koko elämää ravistelevan hengellisen tapahtuman.

Hänet oli kyllä vauvana kastettu Ruotsi-Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Saanut järjestyksen mukaisen rippikoulun opetuksen kasteestaan, käynyt Herran pyhällä ehtoollisella muiden konfirmoitavien nuorten kanssa.

Tämä hengellinen tapahtuma ei ollut jotain jatkuvasti toistuvaa, vaan kertakaikkinen, yhden kerran tapahtunut asia, jota hän eloisasti itse myöhemmin kuvaa muistelmissaan.

Kun rovasti Laestadius kohtasi tämän kansanmiehen, hän tunnisti Erkki Antissa tapahtuneen ja kutsui sitä oikeaski Jumalan vaikuttamaksi armojärjestykseksi.

Erkki kertoo itse, kuinka tämä hänelle tapahtui yksin kirjaa lukiessa.

Kirja on saksalaisen luterilaisen ortodoksian ajan teologin, David Hollatzin (Hollatsiuksen) kirjoittama "Armonjärjestyksestä autuuteen".

Erkki kuvaa kulkeneensa täsmälleen tuon tien, Ensimmäisen ja Toisen kanssapuheen järjestyksessä.

Tässä kirjassa kerrotut asiat määrittelevät sen maiseman, jossa lestadiolainen herätysliike elää ja jossa se yhä päätoimisesti vaikuttaa.

Henkilökohtaisen kääntymyksen, parannuksen, sydämen murtumisen, syntien anteeksi uskomisen Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.

Kaikki lestadiolaisuuden 17 eri haaraa juontavat juurensa tähän samaan maisemaan, saksalaiseen luterilaiseen puhdasoppisuuteen ja sitä hyvin lähellä olevaan henkilökohtaiseen hurskauteen, pietismiin.

Kaste, ehtoollinen ja rippi toki mainitaan toisessa kanssapuheessa.

Mutta nämä ovat aivan kuin ohimeneviä aiheita.

Koko painopiste on Sielun ja Opettajan keskustelusta siitä oikeasta armojärjestyksestä, jossa sielu kohtaa Jeesuksen, armahdetaan ja alkaa kristillisen elämän.

Uudestisyntyminen on tärkeä aihe, oikea parannus, totinen kristillisyys ilman vilppiä ja mitään omatekoista hurskautta.

Kysymys ei ole viidesläisestä tai helluntailaisesta ratkaisukristillisyydestä "miten tulin Jeesuksen omaksi".

Kysymys ei ole lestadiolaisesta opetuksesta seurakunnan merkityksestä ja oikeanlaisesta Pyhän Hengen täyteydestä ja valtuuksista julistaa synnit anteeksi.

Kysymys on sielun ja Jeesuksen kohtaamisesta ja asia esitetään monin sanoin, Raamatun kohdin ja myös paikoin aika pitkin mutkikkain lausein saksalaiseen tapaan.

Vaan tätä kirjaa käyttäen Pyhä Henki kirkasti pelastuksen tavalliselle kansanmiehelle, Erkki Antille, joka saksalaisen professorin ja papin kirjoituksen ymmärsi ja sisäisti kerta kaikkiaan.

Silta luterilaisesta ortodoksiasta ja Jakobstadtin kaupungista 1700-luvun alussa Erkki Antin huoneeseen Lapissa 1800-luvun alkuvuosikymmeninä on mielestäni eräs lestadiolaisuuden varhaisen historian ihmeellisimmistä ja kauneimmista kaarista.

Sielu saa kuulla melkoiset jyräykset ensimmäisen kanssapuheen aikana.

Odotamme kaikki, että varmaan Opettaja pistää synnit riviin ja pinoon ja osoittaa Sielulle, millaista maailman rakkautta, paheellisuutta, irstautta, valehtelua, sydämen salaisia suosittuja syntejä, ryyppäämistä ja huoruutta hän on täynnä.

Ei sinne päinkään!

Opettaja ei kohtele Sielua maailman turuilla paatuneena ja katumattomana synneissä rypevänä kadonneena lampaana.

Hän kohtelee Sielua paljon pahempaan syntiin langenneena.

Opettaja antaa satikutia Sielun hurskaudesta, siveydestä, hyvästä sydämestä, jumalisuudesta.

Raippa heiluu pikaisesta parannuksesta, keveästä synnintunnustuksesta, siitä, että kaiken tuon hurskauden alla piilee epäuskon kylmä kallio.

Varmaan moni pitäisi Sielua hurskaine puheineen ja käytöksineen ja kristityn esikuvana.

Opettaja näkee syvemmälle.

Hän sanoo, että Sielu on niin vaarallisessa hengellisessä tilassa, että siitä toipuminen on erittäin vaikeata.

Hän on jo hurskas.

Ennenkuin sydän on murtunut Jeesuksen ristin luona todellisessa synnin käsittämisessä.

No comments:

Post a Comment