Wednesday, April 7, 2010

Kyypakkaus

Jos olet viimeisen 20 vuoden aikana ollut joko saarnaajana tai sanankuulijana tekemisissä esikoislestadiolaisuuden kanssa, suomenkielellä on nyt julkaistu kyypakkaus sieltä mahdollisesti saamaasi hengellistä myrkytystä vastaan.

Saksalaisen puhdasoppisuuden ajan teologin, Jakobstadin pappi David Hollatzin kirja "Armonjärjestys autuuteen" on koknaan digitalisoitu Google-kirjastossa. Sinne skannattu teos on painettu Turussa vuonna 1829. Linkki sinne löytyy nettiruukun kirjastosta.

"Armonjärjestys autuuteen" on luettavissa myös nettiruukussa, jossa 1829 teksti on meille tutuin tavallisin kirjaimin kirjoitettuna. Tällä hetkellä siellä on vasta Esipuhe ja Ensimmäinen kanssapuhe.

Kirjan lukeminen vaatii oman vaivansa, kieli on vanhahtavaa ja ajatuksen seuraaminen edellyttää keskittymistä.

Kun olet lukenut Ensimmäisen kanssapuheen, olet jo saanut kyypakkauksen hengelliseen elämääsi, eikä sinua, olitpa saarnaaja tai sanankuulija, Perkele enää pysty johtamaan harhaan näissä autuuden perustavissa asioissa:

oikea armonjärjestys

oikea parannus

elävä usko Jeesukeen


asia saattaa olla jonkun sielun kohdalla ajallisen ja iankaikkisen elämän kannalta ratkaiseva.

Itse Jumalan Pyhä Henki on sinetillään varmistanut tämän kirjan.

Erkki Antti Juhonpieti tuli Ensimmäisen kanssapuheen lukemisen kautta elävään herätykseen ja oikeaan Jumalan pelkoon.

Kirja on sekä Erkin takia että muutenkin tuttu myös rovasti Laestadiukselle.

"Armonjärjestys autuuteen" on sitä väärentämätöntä, aitoa hengellistä julistusta, jonka perustalta Lapin herätys alkoi.

Sieltä löytyvät aitoina ja oikein määriteltyinä ne asiat, joista esikoislestadiolaisuudessa on siitä lähtien keskusteltu, Jumalan Sanaa saarnattu ja sieluja ohjattu parannukseen ja elävään kristillisyyteen.

Kirjan kärki ei ole tämän maailman syntisissä, vaan sinussa ja minussa - meissä, jotka luulemme että meillä on hyvä sydän, siveä vaellus ja oikea jumalisuus, joka meidän hyväksemme luetaan.

Voi olla että 1. kanssapuheen lukeminen vie sinulta päivän pari.

Älä hätäile, pyydä Jumalalta Pyhän Hengen silmävoidetta ja totisen herätyksen armoa, että - jos kyykäärmeen myrkky on saanut turmella hengellisen elämäsi - tämä kyypakkaus toisi vastalääkkeen ja palauttaisi sinut autuuden tielle.

Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette.

Mutta minä toivon, että te tunnette, ettemme kelvottomat ole.

Ja minä rukoilen Jumalaa, ettette mitään pahaa tekisi, ei että me kelvolliseksi näkyisimme, vaan että te hyvää tekisitte ja me olisimme niinkuin kelvottomat.

Sillä emme mitään voi totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
MikkoL: 2 Kor 13:5-8 Biblia 1776

Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.

Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.
MikkoL: Virsi 385
Johann Heinrich Schröder 1695.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.

Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa.
Luuk. 16:13

On siis välttämätöntä todella oppia, mitä Jumalan palveleminen on. Yleensä palveleminen merkitsee sen tekemistä, mitä joku on käskenyt. Jumalan palveleminen merkitsee siis sen tekemistä, mitä hän sanoo.

Mitä Jumala siis käskee?

Ennen muuta hän käskee kuulemaan Kristusta ja ottamaan vastaan evankeliumin.

Tämä on se ainoa oikea ja Jumalalle mieluinen palvelus, jonka voimme tehdä, ja siitä on meillä hänen ilmiselvä käskynsä.

Jumala käskee nimenomaan, että lasten on kunnioitettava isäänsä ja äitiään, vanhempien huolehdittava lapsistaan sekä kasvatettava ja opetettava heitä, vaimon rakastettava miestään, hoidettava taloutta ja miehen taas pidettävä yllä ja suojeltava vaimoaan.

Jumalanpalvelus ei siis perustu itsevalittuun työhön, vaan Jumalan sanaan ja käskyyn.

Tämä maailma antaa suuren arvon sille, että munkki hylkää kaiken ja menee luostariin sekä viettää paastoten, valvoen ja rukoillen ankaraa elämää.

Siinä ei ole puutetta teoista, vaan käskystä, sillä Jumala ei ole häntä sellaiseen käskenyt.

Sitä ei voi siis kehua miksikään jumalanpalvelukseksi.

Kaikki nuo ovat jättäneet sivuun sen, mitä Jumala on käskenyt ja ryhtyneet johonkin muuhun, jota Jumala ei ole käskenyt.
MikkoL: Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille

otetaan nyt yksi käytännön esimerkki.


perus-essu ei tee eikä tue lähetystyötä.

ei ole tapana tässä meidän kristillisydyessämme.

vaikka Jumala niin käskee.


sen sijaan hän keksii itse oman jumalanpalveluksensa, ja menee polttamaan isoisän ja isoäidin hääkuvan.

jota Jumala ei ole käskenyt.

David Hollatz ja pietismi

David Hollatz (1648 - 1713) on merkittävä jumaluusoppinut luterilaisen puhdasoppisuuden ajalta. David Hollatz opiskeli Lutherin elämässä niin tärkeissä kaupungeissa, Erfurtissa ja Wittenbergissä. Vuonna 1670 hänestä tuli Pützerlin kaupungin saarnaaja. Sieltä hänet siirrettiin suurempaan Stargardin kaupunkiin 1681 ja Colbergin rehtori hänestä tuli 1684. Vuodesta 1692 David toimi Jakobshagenin pappina.

1600-luvun alkupuoli muistetaan Saksaa rajusti repineestä 30-vuotisesta sodasta, joka päättyi Westfalenin rauhaan samana vuonna, 1648, kuin David Hollatz syntyi Wulkowissa Stettinin lähellä.

Puhdasoppisuuden eli ortodoksian aika alkaa vuodesta 1580, jolloin julkaistiin Tunnustuskirjoissa oleva "Sovinnon kaava" ja se päättyy 1700-luvun alkupuolella Valistuksen ajan koittaessa.

Voimme ajatella sitä eräänlaisena uskonpuhdistuksen huikean ilotulituksen jälkeisenä vuosisatana, jossa Saksassa ja muualla koetettiin ymmärtää, mitä oikein oli tapahtunut ja mitä se merkitsee kristinopin ja opetuksen kannalta. Samanlaista aikaa koettiin roomalais-katolisen kirkon puolella, jossa Trenton konsiilin jälkimainingeissa kuljettiin vasta-uskonpuhdistuksen tietä myös teologisesti. Samaten Jean Calvinin kirkossa elettiin 1600-luvulla vankkaa opillisen pohdinnan ja selkeyttämisen aikaa.

David Hollatz on viimeisin luterilaisen ortodoksian ajan suurista teologeista. Hänen pääteoksensa on johdonmukainen kristillisen dogmatiikan esittely nimellä Examen theologicum acroamaticum (1707).

Hollatz kirjoitti myös teokset Scrutinium veritatis in mysticorum dogmata (Wittenberg, 1711) sekä Ein gottgeheiligt dreifaches Kleeblatt (Leidender Jesus) (Wittenberg, 1713) sekä paljon saarnoja.

Hollatzin yliopistollinen dogmatiikka rakentuu hieman samaan tapaan, kuin suurelle yleisölle tarkoitettu "Armonjärjestys autuuteen". Toki se on rakenteeltaan jo aika paljon mutkikkaampi. Tekstissä on ensin Kysymys, jota seuraa Tutkielmia (probationes) ja sitten vastaväitteitä (antiteesejä), joista keskutellaan erilaisten tapausten (Instantia) valossa.

Dogmatiikassaan Hollatz ei lainkaan mainitse sanaa "pietismi". Tämä henkilökohtaista hurskautta painoittava hengellinen liike on kyllä jo tuohon aikaan ollut alkamassa Saksassa. Tästä kertovat esimerkiksi Hollatzin aikalaisten, Philip Jakob Spenerin (1635 ? 1705) ja August Hermann Francken (1663 ? 1727) elämäkerrat. Tosin Herrnhut ja kreivi Zinzendorf (1700?1760) ovat vielä edessäpäin.

Rakastettu virsirunoilija Paul Gerhardt on Hollatzia hieman vanhempi (1607 ? 1676). Leiptzigin Tuomaskirkon urkuri Johann Sebastian Bach (1685 ? 1750) on kukaties soittanut jossain kirkossa Hollatziuksen kuullen! Noin yleisesti 1600 ja 1700 luvuilla elettiin Euroopassa, arkkitehtuurissa, maalauksissa, pukeutumisessa ja tietysti musiikissa barokin aikaa.

Jossain mielessä pietismi oli vastaliike kovin älylliseksi ja koukeroiseksi käyneen barokki-teologian suhteen. Eihän tässä ole jostain kangistuneesta oppijärjestelmästä kyse, hyvänen aika, oli se sitten miten oikeaoppista tahansa, vaan todellisesta elämästä.

Mutta tämä huikea kaarisilta, hengen yhteys saksalaisen professorin kirjan kautta Erkki Antti Juhonpietin tupaan on meille tärkeänä varoituksena, että emme asettaisi opillisuutta ja hengellisyyttä liian jyrkästi vastakkain. Pyhä Henki käytti arvon saksalaisen professorin pitkällistä tutkielmaa saattaakseen tuon kouluja käymättömän lukijan hengelliseen herätykseen ja tuodakseen hänet Jeesuksen luo!


Ruotsi-Suomeen pietismi saapuu hieman myöhemmin, kasvaen suureksi kansanliikkeeksi 1750-luvulta alkaen, ensin Länsi-Suomessa ja viimeksi, tsaarin vallan aikana, Kiirunassa ja Karessuvannossa asti!


Pietismin alkua Suomessa

"Rukoilevaisuuden syntyhetkenä on pidetty vuotta 1756. Kalantilainen tyttö Liisa Eerikintytär oli tullut synninhätään lukiessaan Arthur Dentin kirjaa "Totisen Käändymisen Harjoitus". Kirjaa lukiessaan hän oli paimenessa. Tyttö joutui tilanteeseen, jota kutsutaan herätykseksi ( hän joutui sielunhätään. Hän koki olevansa Jumalan ankarien tuomioiden alla. Liisa Eerikintyttären voimakas kokemus oli tyypillinen herätyksen tilaan joutuneen ihmisen kokemus. Hän koki olevansa tuomittu ja kadotettu ihminen. Tuon kokemuksen voima oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri: Liisa Eerikintytär kertoi kokemuksestaan kotikylänsä Santtion asukkaille. Liisan voimakas herääminen tarttui muihin kyläläisiin. Monet alkoivat kysyä omalla kohdallaan sitä, olivatko he Jumalalle kelpaavia. Kalannin seurakunnan kappalainen Johan Gottleben näki herätyksessä Jumalan työn ja johdatuksen. Hän kertoi seuraavasti: "Jumalan armon voimasta, joka epäilemättä sai aikaan tämän epätavallisen käytöksen, joutuivat pian sen jälkeen kaikki mainitun kylän asukkaat samanlaiseen tilaan, niin ettei sieltä, sen taloista ja pihoilta, pelloilta ja niityiltä kuultu muuta kuin surkeaa ja tuskaista kirkumista, huutoa, valittamista ja itkemistä heidän jumalattoman ja epäkristillisen elämänsä vuoksi"." Rukoilevaisuuden synty ja hengellinen elämä 1700-luvun Suomessa Ilpo Sinkko, Kokemäki (http://www.rukoilevaisuus.com/rukoilevaisuudenSynty.php#2)

Aluksi

Erkki Antti Juhonpieti koki kohdallaan koko elämää ravistelevan hengellisen tapahtuman.

Hänet oli kyllä vauvana kastettu Ruotsi-Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Saanut järjestyksen mukaisen rippikoulun opetuksen kasteestaan, käynyt Herran pyhällä ehtoollisella muiden konfirmoitavien nuorten kanssa.

Tämä hengellinen tapahtuma ei ollut jotain jatkuvasti toistuvaa, vaan kertakaikkinen, yhden kerran tapahtunut asia, jota hän eloisasti itse myöhemmin kuvaa muistelmissaan.

Kun rovasti Laestadius kohtasi tämän kansanmiehen, hän tunnisti Erkki Antissa tapahtuneen ja kutsui sitä oikeaski Jumalan vaikuttamaksi armojärjestykseksi.

Erkki kertoo itse, kuinka tämä hänelle tapahtui yksin kirjaa lukiessa.

Kirja on saksalaisen luterilaisen ortodoksian ajan teologin, David Hollatzin (Hollatsiuksen) kirjoittama "Armonjärjestyksestä autuuteen".

Erkki kuvaa kulkeneensa täsmälleen tuon tien, Ensimmäisen ja Toisen kanssapuheen järjestyksessä.

Tässä kirjassa kerrotut asiat määrittelevät sen maiseman, jossa lestadiolainen herätysliike elää ja jossa se yhä päätoimisesti vaikuttaa.

Henkilökohtaisen kääntymyksen, parannuksen, sydämen murtumisen, syntien anteeksi uskomisen Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.

Kaikki lestadiolaisuuden 17 eri haaraa juontavat juurensa tähän samaan maisemaan, saksalaiseen luterilaiseen puhdasoppisuuteen ja sitä hyvin lähellä olevaan henkilökohtaiseen hurskauteen, pietismiin.

Kaste, ehtoollinen ja rippi toki mainitaan toisessa kanssapuheessa.

Mutta nämä ovat aivan kuin ohimeneviä aiheita.

Koko painopiste on Sielun ja Opettajan keskustelusta siitä oikeasta armojärjestyksestä, jossa sielu kohtaa Jeesuksen, armahdetaan ja alkaa kristillisen elämän.

Uudestisyntyminen on tärkeä aihe, oikea parannus, totinen kristillisyys ilman vilppiä ja mitään omatekoista hurskautta.

Kysymys ei ole viidesläisestä tai helluntailaisesta ratkaisukristillisyydestä "miten tulin Jeesuksen omaksi".

Kysymys ei ole lestadiolaisesta opetuksesta seurakunnan merkityksestä ja oikeanlaisesta Pyhän Hengen täyteydestä ja valtuuksista julistaa synnit anteeksi.

Kysymys on sielun ja Jeesuksen kohtaamisesta ja asia esitetään monin sanoin, Raamatun kohdin ja myös paikoin aika pitkin mutkikkain lausein saksalaiseen tapaan.

Vaan tätä kirjaa käyttäen Pyhä Henki kirkasti pelastuksen tavalliselle kansanmiehelle, Erkki Antille, joka saksalaisen professorin ja papin kirjoituksen ymmärsi ja sisäisti kerta kaikkiaan.

Silta luterilaisesta ortodoksiasta ja Jakobstadtin kaupungista 1700-luvun alussa Erkki Antin huoneeseen Lapissa 1800-luvun alkuvuosikymmeninä on mielestäni eräs lestadiolaisuuden varhaisen historian ihmeellisimmistä ja kauneimmista kaarista.

Sielu saa kuulla melkoiset jyräykset ensimmäisen kanssapuheen aikana.

Odotamme kaikki, että varmaan Opettaja pistää synnit riviin ja pinoon ja osoittaa Sielulle, millaista maailman rakkautta, paheellisuutta, irstautta, valehtelua, sydämen salaisia suosittuja syntejä, ryyppäämistä ja huoruutta hän on täynnä.

Ei sinne päinkään!

Opettaja ei kohtele Sielua maailman turuilla paatuneena ja katumattomana synneissä rypevänä kadonneena lampaana.

Hän kohtelee Sielua paljon pahempaan syntiin langenneena.

Opettaja antaa satikutia Sielun hurskaudesta, siveydestä, hyvästä sydämestä, jumalisuudesta.

Raippa heiluu pikaisesta parannuksesta, keveästä synnintunnustuksesta, siitä, että kaiken tuon hurskauden alla piilee epäuskon kylmä kallio.

Varmaan moni pitäisi Sielua hurskaine puheineen ja käytöksineen ja kristityn esikuvana.

Opettaja näkee syvemmälle.

Hän sanoo, että Sielu on niin vaarallisessa hengellisessä tilassa, että siitä toipuminen on erittäin vaikeata.

Hän on jo hurskas.

Ennenkuin sydän on murtunut Jeesuksen ristin luona todellisessa synnin käsittämisessä.

Armonjärjestys sekaisin

"Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.

Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset"

Room 10:2-3 Biblia 1776


Nämä sanat eivät tarkoita maailman ihmisiä, jotka epäuskossaan vaeltavat oman viisautensa ja hyvyytensä varassa tai rypevät maailman ojissa ja allikoissa tietämättä mitään Kristuksesta.

Nämä sanat ovat tarpeen niille, joita seuratuvissa usein näkyy ja jotka viihtyvät Jumalan lasten seurassa, mutta joiden kohdalla armojärjestys on pahasti sotkeutunut.

Nämä sanat ovat niille, jotka ovat itse mielestänsä siveitä ja elävät omassa vanhurskaudessa

niile, jotka ajatellevat hyvää itsestään Jumalan edessä

niille, jotka ovat varsin nopeasti tulleet täysin valmiiksi parannuksen ja uskon asioissa

niille, jotka kyllä osaavat auttaa itseään jumalisuudessa ja vaelluksessa tässä meidän kristillisydyessämme todellisuudessa ilman Jeesusta ja häne veristä sovintoansa

niille, jotka ovat kunniallisia ja joita maailmakin hyviksi ylistää

niille, joka eivät oikein tunne sielunsa suurta viheliäisyyttä eivätkä todellisuduessa lainkaan halua eivätkä ikävöi armoa.

Seuratuvan hurskas ilmapiiri, me henki ja saarnaajien epäraanatullinen julistus hämää ja sekoittaa oikean armojärjestyksen.

Rukoushuoneessa on hengellisesti rikkaita, uskossa kylläisiä kristityjä, joilla on erinomainen käsitys itsestään ja hurskaudestaan, joka on paljon korkeampi kuin muiden,

he eivät tiedä, että heidän hyvät tekonsa, Lapin neuvojen ja saarnaajien antamien ohjeiden mukaan vaeltamisensa, on tuleva heille kerran häpeäksi (Im 3:17).



Rukoushuoneessa on koolla varsinkin suurten seurojen aikaan monissa eri sieluntiloissa olevia ihmisiä.

Armojärjestyksen mukaan niille, jotka ovat pikaisen parannuksen ja uskon nopeasti saaneet ja ovat jo hengellisesti rikkaita ja kylläisiä, ei tule vaatia lainkaan uskoa eikä pyhää vaellusta.

Näille seuroihin tulleille tulee osoittaa heidän raadollisuutensa, vanhan Aatamin ja Eevan lihallinen hengellisyys, joka tahtoo varustaa heidät omalla jumalisuudella.

Parannussaarnan kärki ei ole lihan teoissa ja maailman viettelyksissä ja kuuliaisuuden vaatimuksessa kristillisyyden neuvoille.

Kärki on hyvien ihmisten oman vanhurskauden rakentamisessa, joka on salakavalaa ja turmiollista ja paljon pahempaa kuin kaikille ilmeisissä synneissä kieriskely.

"Valkoiset synnit" ovat siksi niin vaarallisia, että ne lepäävät todellisuudessa kylmän epäuskon kalliolla.


Liian pikaisesti ja huolimattomasti tarjottu armo on jättänyt todellisen parannuksen, todellisen herätyksen ja todellisen uudestisyntymisen pois ja leimannut kristityksi Jeesus-kumileimasimella ihmisten järjestyksen mukaan.

Todellinen Pyhän Hengen sinetti puuttuu eikä Henki hallitse, vaan uskonnolliseen omanvanhurskauden vaatteeseen pukeutunut liha.


Opettaja: Rakas sielu, odotatko tulevasi autuaaksi?

Sielu: Totta kai odotan. Miksi minä en tulisi autuaaksi?

Opettaja: Oletko sitä täydellä todella etsinyt? Milloin olet etsinyt ja rukoillut Jumalalta syntien anteeksi saamista, ei välinpitämättömästi, tunteillen, vaan kiivaasti ja lujasti?

Oletko silloin todella kokenut syvää pelkoa siitä, että joudut kadotukseen? Vai luotitko siihen, että kun näin ja näin teet, tulet tietenkin autuaaksi muun joukon mukana?

Mikä on sen toivon perustus, joka sinulla on? (1 Piet. 3:15)

Sielu: Minä kuulen Jumalan sanan saarnaa. En tee kenellekään pahaa, käyn mielelläni kirkossa, Herran pyhällä ehtoollisella ja seuroissa. Ei kai Jumala minua voi hylätä?


Opettaja: Kun ajattelen sielusi tilaa tulen murheelliseksi. Olen aina tahtonut ajatella sinusta parhain päin ja rakkaudella, koska sinä et ole niin jumalaton kuin monet muut. Sinä kauhistut suuria syntejä.

Mutta Jumalan kirkkauden valossa olen nähnyt, että sinä tahdot itse auttaa itseäsi ja rakennat autuutesi väärän ja petolliselle perustukselle.

Sinä luotat omaan pyhyyteesi ja joudut sen tähden kadotukseen.

Nimittäin sinä et todella tunne sitä sisäistä turmelusta ja sitä salaista kauhistusta sydämessäsi.

Koska sinä et tunne perisyntiä, et myöskään ole oppinut tuntemaan Vapahtajaasi elävällä sydämen uskolla.

Totta kai tiedän, että sinun on vaikea uskoa sanojani.

Vaan niin usein olen tästä tahtonut sinulle puhua.


Sielu: Mitä ihmettä sinä puhut? Minä uskon Herraan Jeesukseen ja luotan itseni kokonaan Hänen varaansa!

Opettaja: Oi kuinka mielelläni soisin sinulle sellaisen autuuden, kun se vain olisi totta!

Mutta ei tämä ole jotain sanaleikkiä ja pelkkää puhetta.

Usko ja turvallinen saapuminen Jeesuksen haavojen luo on mahdollista vain niille, joilla on Jumalan mielen mukainen suru. Niille, jotka ovat kaikkein todella raadollisimmat omissa silmissään kuuluu evankeliumi syntien anteeksi saamisesat. (Ef 6:1-2).

Moni uskoo vahvasti tulevansa autuaaksi (Jer 8:5), mutta kun heidän uskonsa perustuksia koetellaan, se onkin hiekkaa, eikä hän kestä koetusta.


Monella essulla on autuuden toivon perustuksena seuroissa käyminen.

Joillakin perustuksena on kunniallinen ja siivollinen luonne.

Monet elävät todella nuhteettomasti Lapin vanhinten ja saarnaajien antamien opetusten ja neuvojan mukaan, viimeisen päälle lain mukaan (Fil 3:6).

He luulevat ja uskovat olevansa muita ihmisiä parempia ja pyhempiä.

Tämä ei ole oikeaa uskoa, vaan rakentuum luottamukseen ihmisiin, omaan vaellukseen, seurakunnan todistukseen, saarnaajien nyökkäyksiin, eikä Jeesukseen.


Oikea usko Jeesukseen nousee sielussa silloin, kun ihmisen silmät avataan näkemään hänen oma raadollinen tilansa ja viheliäisyytensä.

Silloin ihminen henkensä ja sielunsa pelastuksen hädässä pakenee Jeesuksen luo, tarttuu alttarin sarviin eikä jäljellä ole yhtään mitään muuta toivoa kuin luottamus ansaitsemattomaan armoon Kristuksen tähden.

Monien vuosienkin jälkeen tällainen ihminen uskoo ja tietää, että hän on Jumalan lapsi, joka ei ole mitään muuta kuin armahdettu syntinen.



Sielu: Aivan outoja puhut!

Minulla ovat asiat kunnossa ja saan käydä taivaan päärlyporteista sisälle Jeesuksen armossa. Kyllä minulle on julistettu evankeliumi ja saan omistaa Jumalan armon itselleni.

Paljon on evankeliumia minulle elämäni aikana julistettu ja todistettu synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Kuinka niin asiani eivät olisi hyvin?


Opettaja: olet nämä asiat hoitanut niin halvalla ja nopeasti ja ilman todellista heräämistä, sydämen levottomuutta ja murhetta, ilman armon ikävöintiä, etsimistä ja kolkuttamista.

Armoa on tarittu sinulle ilman yhtään huokausta puoleltasi, rukousta, hengen köyhyyttä. Koska oikeasti luulet olevasi muita parempi ihminen ja tunnustat selviä tekosyntejä, joita muutkin tekevät, koet huonoa oloa ja syyllisyyttä, mutta et todellista sydämen vapisemista vihastuneen Jumalan edessä, ilman todellista heräämistä synnin unesta ja sitä oikeaa Jumalan pelkoa.

Et sinä voi omasta järjestäsi ja voimastasi alkaa tällaisia itsellesi saada aikaan.

Et voi uskoa omasta järjestäsi ja voimastasi ja tulla Jeesuksen luokse, ellei Isä itse sinua vedä, ja saata sinua lain kautta oman viheliäisyytesi tuntoon ja sydämen särkymiseen.

Se on Jumalan teko, ei ihmisen.



Jeesuksen suuri armo etsii herätettyä sielua suurella halulla ja hengellisellä kaipauksella.

Eikä päinvastoin, niin että sinä etsisit Jeesuksen armoa suurella halulla ja hengellisellä kaipauksella.

Tämän armon vastaanottaminen ei ole mahdollista, jos et tunne omaa viheliäisyyttäsi vaan pidät itseäsi hyvänä ihmisenä ja kristittynä, siivosyntisenä.

Todellista armoa syntien anteeksisaamiseksi ei tarvita, ennen kuin synti on käynyt ylenpalttiseksi synniksi lain kautta (Rom 7:13).


Koska olet niin pikaisesti temmannut itsellesi armon ilman todellista heräämistä ja sydämen särkymistä, sinä yhä pysyt siinä vanhassa synnin tilassa, eikä sinussa näy Kristuksen mieli ja Hänen seuraamisensa nöyryydessä, siveydessä, maailman halveksimisessa.

kaikki on vain näyttelemistä, teeskentelyä ja ulkokultaisuutta, ja maailman rakkaus kukoistaa - ehkä toisten kristittyjen silmiltä salassa.

et ole ottanut armoa vastaan oikeassa armonjärjestyksessä ja hengellinen syntymäsi ja kasvusi Jumalan lapsena on pahasti vaurioitunut.

voi olla, että et koskaan pääse taivaan päärlyporteista sisään.

Olet sellainen, joka on kyllä iloiten ottanut sanan vastaan, mutta sydämesi pohjassa makaa epäusko kallion tavoin, etkä kanna hedelmää Jumalalle. (Luuk 8:13)

Voi olla, että kristillisyydelläsi kannat hedelmää itsellesi tai rakkaillesi, mutta et Jumalalle sitä oikeaa Hengen hedelmää, joka murtuneen ja särkyneen sydämen pellosta nousee väärentämättömänä ja satakertaisena siunauksena.


Siellu: Ei minun kohdallani ainakaan asiat voi noin huonosti olla! Seuroissa minulle on todistettu, että evankeliumin sana kuuluu kyllä minullekin, syntiselle ihmiselle.

Tiedän, kuinka tulee elää tässä kristillisyydessä ja vaadin sitä myös muilta. Minä myös nuhtelen toisia, jos kuulen tai tiedän jotain pahaa heidän vaelluksestaan tai elämästään.

Luotan varmasti siihen, että olen kerran saava autuaan lähdön tästä ajasta iankaikkisuuteen. Kuljenhan minä samaa tietä, jota isät ja äidit ovat ennen kulkeneet ja autuaasti perille päässeet.



Opettaja: Sinä olet omissa silmissäsi hyvä ja erinomainen kristitty. Sinä olet omissa silmissäsi hengellisesti rikas.

Mutta Jeesuksen totuudellisissa silmissä sinä olet viheliäinen, raadollinen, köyhä, sokea ja alaston. (Ilm 3:17)

Kuulehan! Koska niin kauniisti osaat auttaa itseäsi ja menestyt jumalisuuden asiassa, et ole koskaan todella kokenut, kuinka omat voimasi eivät riitä, omaa sokeuttasi ja kelvottomuuttasi.

Et ole koskaan sokean, ontuvan tai pitalisen tavoin anonut Vapahtajaa parantamaan sinut.

Niin.

Sinä olet todellisuudessa hyvin kaukana Jeesuksesta.



Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

Jeesus sanoo: En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, itsepyhiä, vaan syntisiä parannukseen. (Luk 5:31,32).

Jeesus on Vapahtaja ja Parantaja sairaille, sokeille, spitalisille, köyhille ja omissa silmissään kadotetuille tuomituille syntisille.

Vain kadotetut syntiset tulevat Herran luokse rukoilemaan.

Vain vaivassa, velassa ja sydämen kiusoissa olleet miehet tulivat Daavidin luokse, joka oli Jeesuksen esikuva. (1 Sam 22:13)

Sinä olet kaiken pitänyt nuoruudestasi asti, mutta yksi sinulta vielä puuttuu, ja sen yhden kanssa kaikki (Markus 10:21)

Emme ole kelvolliset omasta itsestämme kerskaamaan, vaan Herrassa. (2 Kor 1:12,14)




Sielu: Totisesti en kerskaile Jumalan edessä, kun sanon että minulla on hyvä sydän. Jospa muutkin olisivat niin hyviä, kuin minä olen!

Opettaja: Mutta juuri näin sanovat kaikki kääntymättömät ihmiset. He riitelevät, pitävät pahaa menoa, vannovat, kiroilevat, vihaavat ja pettävät toinen toistaan. Silti he luulevat, että heillä on hyvä sydän.

He ovat sokeita eivätkä näe, kuinka perin turmeltu ja paha heidän sydämensä on luonnostaan.

Heidän sielunsa ei ole silloin hyvällä tolalla.



Armon valon parannuksen loisteessa nähdään, kuinka paha ja turmeltu sydän on.

Oikealla tavalla katuvat ajattelevat, että ei taida olla ilkeämpää ja pahempaa sydäntä kenelläkään kuin heillä.

Mutta kun syntinen tunnustaa itsensä saastaiseksi ja oman vanhurskautensa kuin saastaiseksi vaatteeksi (Ef 6:6)

silloin Jeesus antaa sokean nähdä, ramman kävellä hypellen, spitalisten tulla puhtaiksi, kuurojen kuulla, kuolleet herätetään ylös ja köyhille saarnataan evankeliumia (Luuk 7:22)

Silloin alkavat hengelliset asiat kääntyä hyväksi tämän ihmisen kohdalla, kun hän saa tämän tuntea.



Jotta sydän voisi puhdistua, täytyy saastaisuuden ensin tulla näkyviin.

Mitä enemmän Jumala tekee tämän ihmiselle tiettäväksi, sitä parempi.

Mitä vähemmän ihminen antaa opettaa itseään synneistään ja saastaisuudestaan, sitä pahempi on hänen tilansa.

Sellainen on totisesti puhdas sydän, joka ei salli mitään syntistä ja saastaista itsessään olevan ja kun jotain sellaista havaitsee, alkaa murehtia ja valittaa ja etsii puhdistusta Jeesuksen veressä.



Sielu: Mutta minähän kuljen seuroissa, joissa synti saarnataan synniksi ja synnit todistetaan anteeksi Jeesuksen nimessä?

Opettaja: Hyvät että kuljet. Mutta ei kaikki saarna ole Jumalan Hengen vaikuttamaa totuuden sanaa, vaan on myös ihmisten oppeja ja perinnäissänntöjä, jotka eivät Jumalan mieleen ole tulleet. Nämä neuvot ja nuhtelut pimentävät Jumalan Sanan totuuden, koska niitä on helppo noudattaa.

Todella paha ja saastainen sydän nielee synnin kameleita ja kieltää virheensä, luullen itsensä puhtaaksi, vaikka ei ole todella saastaisuuksista pesty. (Sanl 30:12).

Ei se riitä, että ihminen jotain sanoaa ja ihminen jotain ajattelee, ja niin saarnataan ja niin uskotaan.

Joka luottaa omaan sydämeensä on tyhmä (Sanl 28:26).

Oikea kristitty tuntee joka hetki sydämensä ilkeyden surulla ja murheella, ja pitää itseään raadollisimpana ja suurimpana syntisenä.

Ulkokullattu sen sijaan ei todella ole niin suuri syntinen, vaikka ehkä niin teeskennellen ja valehdellenkin sanoo, vaan luulee olevansa vähemmän syntinen kuin toiset ja pitää itseään muita parempana.



Opi siis tuntemaan itsesi. Ei yhtään hyvää veripisaraa ole sinussa omasta luonnostasi.

Ellet tätä opi, et ole oikealla tavalla katumuksessa.

Jos olet tämän oppinut ja antanut itsesi kääntää, et saa olla siitä ylpeä ja uskoa, että sydämesi on nyt hyvä.

Oikeassa armon tilassa krisitty saa alinomaa havaita, että sydän on yksi häijy ja pahanilkinen kappale! (Jer 17:9).

Itsekunkin pitää pelätä sydäntään ja hengen köyhyydessä riippua armon varassa katuvana syntisenäm joka ansaitsee kuoleman.

Muuten on farisealiasuus kohta edessä.

Kirjoittanut: YHA

Herra armahda!


Kirjoittanut: MikkoL

Sielu: Minun kohdallani ovat asiat kuitenkin aivan toisin.

Opettaja: Millä tavoin toisin?

Että ulkonaisten tapojesi puolesta olet tullut paremmaksi. Et vanno, kiroile, varastele, juo viinaa, tee huorin - ulkonaisella muodolla?

Mutta mitä sinun sisälläsi on sinä et ensinkään tunne.

Asioiden on muututtava, että oppisit tuntemaan raadollisuutesi totuudessa ja uskomaan yksin Jeesukseen niinkuin vaivainen, kadotettu syntinen.

Koska sinä luulet, että olet tullut ulkonaisen kauniin elämäsi ja lain ja perinnäissääntöjen kautta etsityssä pyhyydessä saavuttanut paljon, täytyy sinun nyt astua taaksepäin ja oppia tuntemaan oma viheliäisyytesi.

Armojärjestys - liikutukset

Sielu: Minä tunnen hyvin syntini, olen jo kauan ne tuntenut.

Opettaja: Mutta sinä et tunne syntejäsi surulla, murheella ja elävällä tunnolla. On tultava sellaiseen tilaan, että sinun sydämesi on saatava tuntea, kuinka suuri sinun pahuutesi todella on.

Sinun on sanottava "Väärät tiesi ja pahat tekosi ovat tuoneet sinulle onnettomuuden. Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen, se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.

Maa on jälleen autio ja tyhjä

"Voi minua! Voi minua!
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.

Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!" (Jer 4:18,19)


Mutta totuus on, että sinä et tätä näin tunne, vaan saat kaikki pikaisesti toimitettua syntiesi anteeksisaamiseksi.

Siitä havaitsen, että sinä petät itseäsi.


Kuule siis!

Sinä rakastat syntiä, kaunistelet ja peität sitä, kun sinua siitä muistutetaan, niin kauan kuin tahdot yhdestäkin synnistä pitää kiinni.

Koska sinulla on hyvä käsitys itsestäsi, vastaat itsestäsi ja vaelluksestai, etkä tahdo olla vaivainen, jolla ei ole yhtään omaa vanhurskautta.

Koska elät ilman armon ja syntien anteeksisaamisen isoamista ja haluamista, se kertoo, että et ole todella sydämestäsi tuntenut syntejäsi.


Mutta niin pian kuin heräät synnin unesta ja tunnet sydämessäsi raadollisuutesi, silloin katoaa ja raukeaa sinusta

Synnin rakkaus, riidan himo, ahneus ja syntiset turhuudet.

Kaikki ylpeät ajatuksesi ja hyvät luulot itsestäsi ja omasta pyhyydestäsi lakastuvat ja paraskin vaelluksesi muuttuu sinulle kauhistukseksi.

Alat sydämestäsi isoamaan, janoamaan, haluamaan ja ikävöitsemään armoa, syntien anteeksi saamista ja puhdistusta Jeesuksen veressä.

Sinä rukoilet silloin ja janoat sitä niinkuin peura janoaa tuoreen veden ääreen (Ps 42:2).

Et seiso pönttöjonossa turhat ajatukset mielessäsi, nopeata hoitoa saamaan vaan koko olemuksesi janoaa armoa ja syntien anteeksiantamusta.

Silloin on sielusi hyvässä tilassa.



Mutta ennenkuin tähän ehditään, on saarnattava että kaikki liha on ruoho ja kaikki lihan hyvyys kuin kedon kukkanen. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, kun Herra puhalsi siihen ja toi ilmi viheliäisyyden (Ps 40:6,7)

Ihmiset on suistettava omasta pyhyydestä pois saarnalla ja tehtävä syntisiksi.

ei näperrellen isien perinnäissääntöjen kanssa, vaan paljastamalla sydämen syvän turmeluksen ja viheliäisyyden Jumalan Sanan kirkkaassa valossa.



Sielu: Luuletteko te, ettei Jumala muka tee minussa työtä?

Usein tunnen saarnan aikana niin voimakasta liikutusta, että kyynelet silmistäni juoksewat.

Eikö se ole armoa?


Opettaja: Se on totisesti armoa. Mutta se on edelläkäyvää ja valmistavaa armoa, jonka kautta Jumala tahto saatta sinut tuntemaan viheliäisyytesi ja vetää sinua Kristuksen luo.

Mutta liikuttuminen ei ole vielä merkki siitä, että sinä olisit armon tilasa.

Se on merkki ainoastaan siitä, että sinun Paimenesi tahtoo sinua oikeaan armontilaan johdattaa.



Sielu: Jospa minä vain kertoisinkin teille omasta tilastani, mitä kaikkea muutamina vuosina on tapahtunut!

Opettaja: Niihin entisiin kokemiisi liikutuksiin - vaikka ne olisivatkin olleet armon vaikutusta sinussa - et voi mitään perustaa etkä niihin luottaa.

Aiemmin tapahtuneet liikutukset eivät riitä, vaan mitä tapahtuu sinulle nyt, tänään.


Sielu: Olen usein tuntenut todella suurta murhetta ja ahdistusta syntieni tähden.

Opettaja: Varmaan näin on. Mutta se ei auta sinua lainkaan, ellei se ole suututtanut sinua synnin palvelemisesta, maailmallisuudesta ja farisealaisesta vanhurskaudesta.

Ellei tuo suru ole vaatinut sinua Kristuksen luo ja siellä kyynelin ja rukouksin etsimään autuutta ainoastaan Hänen haavoissaan.



Ovatko liikutukset saattaneet sinua matkaan, kuinka olet ne tuntenut?

Profeetta Jeremia kirjoittaa, että Jumala on heitä lyönyt, mutta he eivät sitä tunne.

"Herra, rehellisyyttä sinä odotat.

Sinä olet lyönyt heitä,
mutta he eivät ole kivusta välittäneet,

olet tehnyt heistä miltei lopun,
mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen.

He eivät ole suostuneet kääntymään,
vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio."
(Jer 5:3)



Pelkät tunteen liikutukset seuroissa tai muualla käyvät pian ohitse ja ovat vailla syvyyttä.

Parannuksen liikutusten täytyy kestää niin kauan, että armo saadaan.

Jos luotat liikutuksiin armon merkkeinä, niin petät itsesi.

Jos et olisi niitä niin äkisti unohtanut, vaan olisit uskollisesti säilyttänyt ja kiiruhtanut Jeesuksen luo, olisit tullut autetuksi.


Sielu: Miksi ei minun pitäisi rientää Jeesuksen luo ja rukoilla?

Olen niin toivonut, että Jumala olisi minulle armollinen.

Opettaja: Niin kauan kuin sinulla on tuska ja hätä, huuda!

Mutta se menee pian ohi ja jää pelkiksi toivotuksiksi.

Ja etkö oikeasti olekin iloinen, että se menee nopeasti ohi ja pääset vapaaksi tuollaisesta ahdistuksesta?



Sielu: Mutta onhan rakas Jumala siunannut minua ajallisilla jopa enemmän kuin muita. Eihän tämä voi muuta merkitä, kuin että olen hänen armossaan.

Opettaja: Ajatuksesi ei ole oikea. Jumala tahtoo ajallisella hyvällä houkutella sinua parannukseen. Koettele itseäsi, ettei lihallinen luontosi tässäkin asiassa olisi sinua pettämässä.


Sielu: Minulla on myös ollut elämässäni paljon ristiä, olen joutunut kärsimään panettelusta ja pahan puhumisesta, minulla on monta vainoajaa. Eikös tämä ole kristityn tuntomerkki?

Opettaja: petät itseäsi sanomalla kokemaasi panettelua ja vastoinkäymisiä Kristuksen ristiksi. Eivätköhän nämä taakat tule sinulle suruttoman ja maailmallisen elämäsi myötä.



Sielu: minua on pidetty hyvänä kristittynä jo kauan ennen monia muita!

Opettaja: On arvokasta, että olet elänyt kauniisti ja soveliaasti, tuntenut kristillisyyden asioita ja puhunut jumalisuudesta. Mutta näin olet sokaissut maailman.

Jumalan lapset sen sijaan havaitsevat kyllä sekä puheista että teoista, ketä ei ole syvältä kaivettu, kuka ei ole oikean perustuksen päälle rakentanut, ja kenessä ei ole Kristuksen mieltä.

Heitä, Jumalan lapsia, et pysty sokaisemaan vaikka maailma sinua hurskaana pitäisi ja itseäsikin luulo-uskollasi pettäisit.



Sielu: Hyvä Jumala on usein auttanut minua ja pelastanut vihamiehistäni ja minulle pahaa tahtovista ihmisistä. Tämä osoittaa, että rukoukseni on Hänelle otollinen.

Opettaja: Jumala tekee näin myös monille kääntymättömille murheen ja vaaran keskellä luomakunnassa.

Koettele itseäsi: ehkä olet itse repäissyt itsesi kärsimyksistä inhimillisen avun kautta, vaikka tuo kärsimys olisi voinut olla vetoa armoon?

Omillensa Jumala antaa armon olla hiljaisuudessa ja kärsiä kärsivällisesti.



Sielu: No eikö meidän tulisi tuntea hyvää ja aivan kuin työntämään armon pois?

Opettaja: Ei kukaan voi kerskata armosta, joka ei ole sitä sydämessään todeksi tuntenut ja tunnustanut itsensä suurimmaksi ja viheliäisimmäksi syntiseksi.

Se että luettelet hyviä töitäsi ja näin lohdutat omaatuntoasi ei ole armosta kerskaamista.

Jumalan lapset sen sijaan pyrkivät täydellä todella pyhyyteen, mutta he kerskaavat ainoastaan Jeesuksen verihaavoista. (1 Kor 15:31, Gal 6:14, Fil 3:3, Jer 9;23,24)



Kaikki oma kerskaus on suljettu pois (Rom 3:27, Ef 2:9)

Ylpeä tulee Herran luo "Minä kiitän sinua Jumala että en ole niinkuin tuo..." Luukas 18:11

Jumalan lapsi kiittää köyhyydessä Jumalan armoa, jonka Hän on osoittanut mahdottomalle syntiselle (1 Tim 1:15,16)

Ylpeät ovat fariseusten tavoin tekopyhiä ja sangen karmeita ja pahoja raadollisia ja murheellisia syntisiä kohtaan. Jumalan lapset kärsivät rinnalla ja ovat veljellisiä viheliäistä ja armoa isoavaa kohtaan.



Sielu: Tahdotteko te aivan ajaa minut uskosta pois? Ei saa antaa tilaa epäuskolle.

Opettaja: Ei sinulla ole vielä ensinkään uskoa.

sinä et ole vielä tuntenut omaa viheliäisyyttäsi parannuksessa.

Katuvien ja murheellisten syntisten ei tule antaa epäuskolle viheliäisyyden tuntoaan. Sen näkeminen sinun ja kaikkien kääntymättömien parissa ei suinkaan ole epäuskoa vaan yksi tie uskoon.

Se on Pyhän Hengen työtä ja osoittaa sinulle kuinka suuri on epäuskosi.

Ajattelet, ettei saa epäillä armontilaa.

Mutta tällainen epäily on tervellistä ja sinun tulee olla alallasi ja antaa johdattaa itsesi vaivasiena syntisenä Vapahtajan luo.

Kuinka tullaan synnin tuntoon?

Hollatsiuksen 10 käskyn selitykset!

No kaikkihan sen tiedämme.

kokoonnumme kuulemaan Jumalan Sanan julistusta, saarnaaja selvittää millaiset asiat ovat syntiä ja tukahduttavat elävän uskon ja lopulta kadottavat sielun.

Sanankuulijat kokevat, että Sana sattuu ja tulevat syyllisiksi totuuden edessä. Synnintuntoon on ainoa oikea lääke synninpäästö Jeesuksen nimessä ja veressä, joka omalle kohdalle todistetaan.

Tässä on harjaannuttu siten, että seuraväki osaa odottaa kuulla "mitä synniksi julistetaan" ja oikeastaan aivan iloinen sana käy sitten läpi Siionin, että nyt on saatu uusi kilvoituksen ja parannuksen aihe.

Rovastien ja kirkkoherrojen saarnat ovat aikanaan saattaneet olla melkoisia, ja antaneet koko "saarna" sanalle merkityksen synneistä ruoskiminen, moittiminen ja varoittaminen.

Tällaisen ajattelun mukaan selkeä parannussaarna siis antaa synnintunnon ja heikko saarna on se, joka ei saa väkeä liikutuksiin omasta pahuudesta ja syyllisyydestä ja ikävöimään armon julistamista omallekin kohdalle.

saanko minä vielä uskoa, riittääkö minullekin vielä armo?

Mutta Hollatsiuksen mukaan asiat eivät mene näin järkevästi ja koneellisesti, ja hän varottaa pikaisesta synnintunnon hoitelusta, jossa armotyö sielussa jää pahasti kesken.

ennen aikojaan synnytään uudesti, heikkoina keskosina, jotka sitten epäuskon suossa ja synnin rakkaus sydämessä koettavat kilvoitella elämän tiellä.



Opettaja neuvoo rukoilemaan Jumalalta silmävoidetta.

Ei ihmisiltä. Ei saarnaajilta eikä papeilta eikä lähimmäisiltä, kuinka uskossa kauan vaeltaneita ovatkin.

Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo

"Minä neuvon sinua minulta ostamaan kultaa tulella selitettyä, ettäs rikastuisit, ja valkiat vaatteet, joillas sinus pukisit, ettei sinun alastomuutes häpy näkyisi, ja voitele silmäs silmäin voiteella, ettäs näkisit."

Ilm 3:18 Biblia 1776

Tämä on salattu asia, hengellinen asia ja sangen syvä sellainen, ei moralisointia tai järkeilyä, miten hyvän ihmisen tulee vaeltaa hyvien neuvojen valossa tässä ajassa.

Jeesus tarjoaa myyntiin silmävoidetta, että näkisit.



jotta saisit todellisen synnin tunnon, pyydä Herralta, että hän antaisi sinulle tämän silmävoiteen armon.

Vietä aikaa hengellisen tilasi tutkimisessa, sillä se on jaloin asia. Älä kiiruhda hätäisesti ohi, kun alkaa erottua jotain tummaa ja ehkä jotain sangen pimeää ja synkkääkin sydämessäsi, jonka piti olla niin hyvä.

Siinä siwusa ahkeroitse, että saisit mielesi hiljaiseksi, vapaaksi häiritsevistä ja vieraista ajatuksista

Huikentelevaisten ajatusten ja mielen turhuus estää meitä tässä.

Mietiskele hiljaisuudessa tilaasi ja rukoile silmävoidetta Häneltä, joka saa sokean näkemään.


Pakeneminen, kiire, turhuus ja melske on suurin syy, jonka tähden ihmiset eivät opi tuntemaan viheliäisyyttään ja sielunsa vaaraa.

Ilman totista synnintunota, on heillä vielä paljon askaroimista, ja he ottavat yhä enämmän tekemistä.

Näin monen askareen ja puuhan kautta tulee sisällinen omantunnon lewottomuus joksikin ajaksi hillityksi. Hiljaisuus ei viehätä.

Sentähden etsivät vaivaiset ihmiset aina ajanvietteitä, ja kun niitä heillä ei ole, tulevat he surullisiksi.



Lyhyet ovat ajanveitteiden tuomat ilot, sillä omantunnon tuli palaa iankaikkisesesti (Es. 66:24) ellei sitä vastaan etsitä neuvoa ja Karitsan verellä sitä tulta sammuteta.

Nauti armon välikappaleita, Herran pyhää ehtoollista, lue mielelläsi, kuule mielelläsi Jumalan sanaa: sillä siinä on sinulla silmävoide.

Jumalan Sanassa.

Ei ihmisten perinnäissäännöissä ja itse keksityissä hurskauden menoissa.



Tutki Jumalan kymmenetä käskyä ja näet, että niiden valossa sinä olet todellisuudessa epäjumalan palvelija, joka rakastat luotuja enemmän kuin niiden Luojaa.

Sinä olet itse oma epäjumalasi. Sillä olet omalla altarillasi suitsuttanut, ja tahtonut olla arvossa ja kunniassa, muiden silmissä pyhä ihminen, tätä tehden hengellisessä ylpeydessäsi.



Sinä olet usein käyttänyt Herran Sanaa ja nimeä oman ulkokullaisuutesi ja hirmuisten syntiesi peitteiksi.

Sinä olet ylönkatsonut Jumalan sanan, sillä olet siitä valinnut vain sen, joka on ollut sovelias sinun pahakuriselle mielellesi ja sen, niinkuin Perkele, ottanut Sanasta erikseen, (Matt 4:6) ja Sanan olet sinä ylönkatsonut.



Sinä olet Tuhlaajapoika tai Tuhlaajatyttö, mutta et ole tahtonut nöyryyttää itseäsi Vapahtajasi ja Lunastajasi edessä, kuin vaivainen syntinen.

Vastoin inhimillistä järjestystä olet sinä itsepäinen ja omapäinen, olet veljesi murhaaja Kain, joka uhraat Jumalalle sinun omat hedelmäsi ja itse tehdyn pyhyytesi, jota Jumala ei ole sinulta vaatinut.



Sinä vihaat ja kadehdit Abelia, joka ei tuonut muuta uhria, kuin verisen Karitsan, ja jonka tähden Jumala suosiollisesti katsoi hänen puoleensa.

Sinä olet Ismael; sinun kätesi on jokaista vastaan, täynnä riitoja, vannomista, vihaa ja sopimattomuutta.

Sinä olet huorintekijä, rietas päältä niin valkeaksi silattu, mutta sisällä täynnä kauhistuksia ja häpeää.



Sinä olet varas, joka ryöväät Jumalalta hänen omansa, ja omistat sen itsellesi, omaisudeksesi, ilman katuvaa rukousta; omatuntosi ei syytä siitä, että ryöväät itsellesi sinun lähimmäisesi hyvyyden.

Sinä olet oma väärä todistajasi ja väärä profeettasi, koska ilman Kristusta olet pitänyt itseäsi jumalisena ja pyhänä, ja kiittänyt itseäsi muiden edesä.

Kaiken tämän tähden sinä olet kuoleman lapsi, kadotettu ja tuomittu syndinen.

Jokos nyt olevasi syntinen?

Synti ristin valossa

Opettaja: ota vaari evankeliumista.

Mutta älä lue sitä niin, että tahtoisit evankeliumin avulla tulla siveäksi

Ensiksi opi, kuinka raadollinen sinä olet.

Kun evankeliumissa luet niistä sokeista, ontuvista ja sairaista syntisistä, niin ajattele, että sinä olet se; tällainen sinä olet.

Niinkuin sielumme tila on, niin pitää meidän myös Jumalan sanaa nauttiman, jotta se olisi meille hyödytykseksi.

Niin monta tekopyhää ahkeroi tekemisestä ja omista töistänsä, estäen itsensä, eivätkä he tule Jesuksen luo, että he voisivat saada elämän. Joh 5:40.



Tutkistele Jesuksen kärsimistä, kuolemaa, ja pyhää elämää. Sinä olet nyt se joka on hänet taas tuominnut, nauloilla hänen kätensä ja jalkansa lävistänyt, sylkenyt hänen kasvoillensa, sinä olet Juudas, Pilatus, sotamiehet, sinä eikä kukaan muu.

Katsele tätä Jumalan kuvaa. Mikä nöyryys, alhaisuus, siveys, hiljaisuus, rakkaus vihamiehiä kohtaan?

Sinä taas olet kaiken siveytesi sinun kanssa ruma Perkele, kopea, paisunut, hävytön, suuripuheinen.

Sinä olet ahkeroinut itseäsi elääksesi siveästi ja kauniisti; mutta vain ulkonaisella muodolla, että sinua maailma jumaliseksi ylistäisi.



Kaikkien syntisten joukossa ei ole pahempia Jeesuksen vihollisia kuin fariseukset ja omasta mielestään hurskaat, joille puhdas evankeliumi on pahennukseksi.

Se on veren halveksija, joka oman menonsa pitää.

Katso, kaikkein pyhin Jeesus rippui ristissä kuin kaikkein suurin syntinen.

Ja sinä tahdot tehdä itsesi vaelluksellasi ja neuvojen noudattamisellasi vanhurskaaksi?

Hänet luettiin pahantekijöiden ja syntisten joukkkoon.

Mutta sinä et tahdo heidän joukkoonsa olla luettu?



Tule ensin tässä sinun Vapahtajasi kaltaiseksi, nimittäin, syntiseksi.

Tutkistele hartain mielin muutaman päivän ajan tätä veristä näkyä, niin taidat nähdä elävän kuvauksen omasta surkeudestasi ja lain alaisesta hengellisydestäsi.

Tutkistele syntiä evankeliumia ja Ihmisen Poikaa vastaan, kuinka vähänä sinä yhden ja toisen synnin olet pitänyt, joka kuitenkin on Jeesuksen ristin päälle saattanut,

kuinka pikaisesti, ja katumattomudesas olet armon itsellesi omistanut.


Kuinka kiittämätön sinä olet ollut Jeesusta kohtan Hänen kuolemansa tähden.

Kuinka halpana sinä sen olet pitänyt.

Edelleen ajattele kovuuttasi, epäuskoasi ja ukokultaisuuttasi Häntä kohtaan.

Sinä annat Jeesuksen turhaan kuolla edestäsi, ja olet elänyt ilman Häntäm, etkä täydellä todella etsinyt Hänen armoansa.



Se on myös synti Ihmisen Poikaa vastaan, että luotat omaan vanhurskauteesi, etkä ole tahtonut Hänen verisen vanhurskautensa alla olla.

Tämä on väärä usko, että vanhurskaaksi tekeminen rakennetaan pyhyyden varaan, ikäänkuin Jumala omistaisi meille Jeesuksen ansion meidän pyhyytemme tähden.

taikka luotetaan omaan vaellukseen, ja mitä siitä puuttuu, sen pitää Jeesuksen ansion palkita ja täyttää.



Syntiä on myös, kun Kristusta ja Hänen armoansa pidetään hätävarana, ja ihminen tehdään puoli- Vapahtajaksi hänen kanssaan.

Oikeaa uskoa on, kun joku viheliäisyytensä tunnossa, synnin tuskassa ja kauhistuksessa kaikesta syntisestä menosta, Hengen köyhyydessä antaa lahjoittaa itselleen ja omistaa Jeesuksen ansion.

Hän on A ja O meille autuudeksi ja pyhyydeksi.



Me emme ole autuaita, ennenkuin Jeesuksen veren armo meidät sovittaa

Me emme ole pyhiä ja soveliaita hyvään, ennenkuin riipume kiinni Jeesuksessa ja lepäämme Hänessä.

Ajattele, kuinka kaikki sinun syntisi, jopa nekin, jotka lähimmäistäsi vastaan ovat tapahtuneet, ovat rikos Jumalaa vastaan.

Tämä on tehty niin rakasta, armahtavaista, laupiasta ja hyvää Isää, hyvän tekijää ja autuaaksi tekijää vastaan.

Tehty kaikkea sitä ylenpalttista hyvyyttä ja rakkautta vastaan, kuin sinä jokapäivä häneltä saat osaksesi

niin monta vetämistä ja terveellistä houkuttelua vastaan.

Sinun sydämesi mahtaa olla kivi, jollei se tule herätetyksi ja kehoitetuksi Jumalan mielen jälken murhehtimaan sinun syntejäsi Lakia vastaan, ja uskottomuuttasi sinun Vapahtajaasi kohtaan.

Sydämen turmelus

Aidosti herännyt sielu ei pakene pusikkoon kuullessaan Herran kutsuvan äänen, vaan rukoilee rohkeasti

"Oi Jumala, ilmoita minulle oikein se, mitä minä en tähän päivään asti ole vielä oikein tuntenut."

Tämä on niitä hankalampia rukouksia.

Opeta minut tuntemaan itseni.

Kuinka paljon onkaan niitä puolinaisesti heränneitä tai syvää unta nukkuvia kristittyjä, jotka eivät moista kylmää suihkua kaipaa!

"Armon peiton alle vaan äkkiä turvaan ja annetaan puudutuspiikin vaikuttaa, niin että kestän taas viikon pari ilman suurempia omantunnon syytöksiä, epävarmuutta ja - ah sitä niin pelättyä epäuskoa."

Mutta Jumalan Sanan kirkkaassa valossa on jotain kiehtovaa, luokseen vetävää.

Sielu, jota on koskettanut rakkaus totuuteen, kulkee sitä kohti mistään välittämästä.

Totuus itsestäni.

niitä hankalampia juttuja.



Opettaja: Älä pidä syntinä vain tekosyntejä tai pahojen himojen aiheuttamia asioita.

Opi ennenkaikkea aivan todellisesti tuntemaan sisäinen viha, joka sydämessäsi asuu Jumalaa kohtaan.

Opi tuntemaan sydämen perintö-kauhistukset, epäusko, vastahakoinen mieli, ja niin sanomattoman syvälle langennut inhimillinen luonto.

Pelkkiä sanoja?

Monelle pelkkää hurskasta hyrinää "joo joo" eikä sydän siitä sen kummemmin liikahda eikä säikähdä.

enhän minä kuin sydämestäni rakastan Jumalaa, mielelläni teen Hänen tahtonsa (kun siitä on minulle hyötyä ja etua), uskon koko sydämestäni vaikeissakin elämän tilanteissa kaiken Jumalan haltuun ja johtoon ja noudatan tahtoaan ja langenneen luontoni olen pois pannut.

voi sinua, sielu parka, joka näin luotat omaan hurskauteesi ja luulet Jumalan silmien edessä sydämesi Kristuksessa kestävän kaiken tuomion ja arvostelun!

ettei Herra kerran sinulle sanoisi "en ole koskaan sinua tuntenut, sinä vääryyden tekijä"



Nämä ovat tutkimattomia syvyyksiä.
Et sinä eikä sinun saarnaajasi ole sydänten tutkija, vaan Herra yksin.

"Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä tutkia?

Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen"
Jer 17:9,10

Siksi psalmin kirjoittaja rukoilee:
"Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.

Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle."
Psalmi 139:23,24.



Rukoile sentähden Jumalaa, että Hän iankaikkisen rakkautensa tähden tahtoisi valkeuden syttyä omassatunnossasi ja kaikki sinun sydämesi pimeät loukot ilmi tuottaa.

Jos näin tapahtuu, tulee sinun puolestasi ahkeroida, että otat vaarin sydämesi liikutuksista.

Sinä olet tähän asti luullut, että sinulla on niin hyvä sydän.

Jumalan valo näyttää armontilassa olevalle sielulle totuuden.

Nukkuva sielu jatkaa kuorsaamistaan.



No, ikävää kuultavaahan se on, totisesti, ja aina vaan härskimmäksi käy.

siinä olet ja alkaa leka lyödä kallioon että hampaat tärisee:

Sinä olet kopea

Sinä olet kateellinen

Sinä olet riitainen

Sinä olet ompäinen

Sinä olet täynnä mailman rakkautta

Sinä olet täynnä vääryttä

ja kuitenkin mielestäsi sinulla on aina ollut hywä sydän!


on niin tärkeä, aivan pääasia, että tunnet viheliäisyytesi

että pääset siihen ensimmäiseen armoon, että tunnet kuinka petollinen ja paha sydän on.

Salomo sanoo, "Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä"
San. l. 28:26.

Jesaja sanoo, "Te väärintekijät, menkäät sydämiinne"
Jes. 46:8


Jos sinä yhden päivän seisoisit vartijana ja ottaisit tarkan vaarin sydämestäsi, etkä antaisi yhdenkään ajatuksen mennä ohi sitä koettelematta.

Mitkä kauhistukset, syvyydet ja petokset tulisivatkaan ilmi!

Ennen kuin sydän tulee Karitsan Jesuksen verellä pirskoitetuksi, se on niinkuin yhteen kietoutuneet kärmeet estelemisissä, pahoissa teoissa ja peittämisissä.

Totisesti, kun syntisi on asetettu silmiesi eteen, olet sinä ne kaikki heikouden synneiksi lukenut.

Sellaisiksi heikkouksiksi, jotka sinun luulouskosi ja armon tilasi kanssa taitavat sinun mielestäsi hyvin sopia yhteen.

Ei mitään sen vakavampaa huolta niistä. Ja niinhän toi naapurinkin uskova emäntä tekee.



Koettele itseäsi: etkö sinä ole tehnyt näitä syntejä sydämen salaisella ilolla ja suostumuksella?

Et sinä pidä siitä lukua, vaan sinä estelet, torjut ja kaunistelet kaikki.

Eivät heränneet elävässä uskossa olevat Jumalan lapset taida niin tehdä vikojensa kanssa.

Näin pyydät sinä estää luotasi ja torjua pois valkeuden, joka tahtoo osoittaa sinulle sinun viheliäisyytesi.


Harvat uskovat tässä kristilllisyydessä tuntevat turmeluksensa oikein.

Syy tähän on se suuri pimeys, joka on heidän sydämessänsä - Egyptin keskiyö.

On suuri armo, kun Jumalan sanan valkeus tekee tämän turmeluksen selkeäksi ja julkiseksi.

On monia esimerkkejä, kuinka tällaiset mielet ovat Jumalan armahtavan vanhurskauden kautta langenneet suuriin synteihin.

Lankeamisen kautta heidät on herätetty väärän siveyden makeasta unesta.

Vaan koulu on kova.

Saatanallinen veruke

Sielu.

Minä pelkään, että kun minä tätä tutkin, taitaa tämä tulla minulle sangen raskaaksi ja johtaa minut epäilykseen.

Joka epäilee, tulee kadotetuksi.



Opettaja: Tuo on Saatanan petos!

Näin hän tekee sielut aroiksi ja pelkureiksi, niin että he pelkäävät tulla viheliäisyytensä tuntoon.

Tämä pelko ja arkailu ei ole Jumalasta.

Totiseen parannukseen näet kuuluu, että syntinen peräti epäilee itseänsä, pyhyyttänsä ja omaa hyvää tilaansa.

Vaikka olisi vuosimaksu maksettuna ja koko kansa vakuuttaisi, että sinun asiasi ovat hyvin, koska olet oikeassa porukassa.

Älä usko heitä, vaan tutki sydäntäsi, koettele sitä ja opi tuntemaan sydämesi ääretön pahuus.



Lain aiheuttaman itsensä epäilemisen alla syntinen alkaa antaa itsensä armolle, uskomaan itsensä Jumalan haltuun.

Kun ei oikein muuta voi.

Tähän emme tahdo mielistyä.

Mutta älkäämme antako liian nopeasti niiden ajatusten mennä pois, että asiat eivät ole oikein kohdallamme. Noudattakaamme niitä ja rukoilkaamme Jumalata, että Hän antaisi niiden vahvistua meisä, ja että Hän saattaisi oikein ilmi raadollisuutemme.

Ja jos ihminen joutuu niin kauas, ettei hän muuta ajattelisi, kuin että hän on peräti kadotettu, tuomittu ja nyt hukassa ja hän halaisi kuitenkin armoa.

Silloin raadollisten syntisten Vapahtaja hänet vissisti armonsa syliin ottaisi!

Silloin olisi hän lähinnä sitä ainoaa oikeaa armoa ja lohdutusta: sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi.

Silloin on Jeesuksen hetki ja aika.


Joka sydämen tuskassa armoa rukoilee, hän on sen varmasti sen saava.

Se taas, joka tahtoo pitää oman ajallisen ja syntisen elämänsä, omat työnsä ja omat hyödytyksensä, oman ilonsa, hän on elämänsä kadottava.

Joka kadottaa elämänsä ja tunnustaa itsensä helvetin ansainneksi, hän on löytävä elämänsä syntisen Vapahtajan luona.


Sinun tulee ensin toisen uskon pääkappalen mukaisesti sydämmestäsi uskoa, että olet kadotettu ja tuomittu ihminen.

Jumalan Henki kyllä sitten pian vaikuttaa sinun sydämessäsiuskon, että Jesus sinun lunasti, vapahti ja päästi.

Näistä molemmista tulee sinun tunnustaa "minä uskon, että se on totinen tosi".

Jälkimmäistä ei ole ilman ensimmäistä.

Et sinä itse omasta voimastasi voi kumpaakaan tehdä, tulla syntiseksi tai tulla autuaaksi.

Armonjärjestys on armon työtä sinussa.



Tunnusta ensin: Minun hyvät työni eivät kelpaa, synti saattoi minut kuolemaan ja helvettiin vajoamaan.

Tähän kuuluvat sitten sanat:
Sen näki Isä armoi täynäns,
Kuin asu ylhäil taiwaas,
Käänsi kohta Kaswons pyhän,
Minuun päin, kun olin waiwas,
Ja armahti kaikest sydämest,
Tahdoi minua myös autta hädäst,
Ja pahan perkelen kahleist.

Ellet tällaisessa sielun tuskassa tule parannukseen, et sinä ikinä opi oikein tuntemaan Vapahtajaasi.



Kun rakkaudesta palava Jumala kolkuttaa sydämen ovea jumalallisen surun ja murheen kanssa ja tahtoo osoittaa ihmisille, että he ovat kadotettuja syntisiä, niin he vastaavat lukemisella, rukouksella, veisuulla, Herran Ehtoollisella käymisellä, hywillä töillä ja pönttöjonoon menemällä.

Hyvä Jumala on väärässä, eivät he ole niin pahoja, kuin tunto ennen soimasi.




Rukoilla ja veisata on kyllä hyvä!

Mutta sydämen pitää siinä tulla oikein särjetyksi.

Kuinka autuas asia olisi antaa Jumalalle oikeus ja meille itsellemme vika ja myös rukoilla ja veisata armosta!

Jumala on Sanasansa tehnyt meidät kaikki alastomiksi syntisiksi, jotka ovat peräti turmeltuneita ja siksi kadotuksen ansainneita.

Jos emme nyt tahdo olla sellaisia syntisiä, meidän luulomme mukaan Jumala on siis väärässä.
1. Joh. 1:10. Jer. 2:29,35.

Mutta jos me tunnustamme, että olemme syntiä tehneet, niin on Jumala oikea Sanassansa ja puhdas tuomitessaan.
Ps. 51:6.

Ja parempi on, että Jumala on totinen, ja jokainen ihminen valehtelija
Room. 3:4.



Älkäämme siis antako Saatanan verukkeillaan meitä pysäyttää.

Että oikea itsemme tutkiminen johtaisi epäilyyn, uskon sammumiseen ja lopulta kadotukseen.

Antakaamme Jumalalle kunnia kolmella tavalla:

1. Tunnustamme itsemme syntiseksi. Luk. 15:21. Ps. 51:6.

2 Uskomme tulevamme wanhurskaiksi ja autuaiksi Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta.
Apt. 15:11. Hep. 11:7. Room. 4:20.

3. Annamme uskomme ja armon valkeutemme loistaa ihmisten edesä.
Mat. 5:16.

Oi jospa kaikki suruttomat ja ulkokullatut syntiset keskuudessamme näkisivät Jumalan vihan heidän pahan sydämensä tähden, ja tulisivat sen kautta antamaan Jumalalle oikeuden

Niin kuin katuvaiset syntiset pakenemaan Vapahtajan Jeesuksen luo kaiken oman pyhyytensä oksentamisella

niin he vissisti pääsisivät Jumalan vihasta ja lain kirouksesta, ja heidän jalkansa tulisit rauhan tielle johdatetuksi.

Minulla on Jumalan armo

Olen siveydellisyyteni tähden kyllä ajatellut, että minulla on Jumalan armo.

Olen myös usein sydämestäni rukoillut Jumalalta oikeaa jumalisuutta, nöyryyttä ja siveyttä.

Eiköhän kaikki ole kunnossa kohdallani suhteessani Jumalaan, kuten minulle monet sanovatkin vaellukseni todistavan.


Opettaja: Sinulla ei ole oikeaa ymmärrystä armosta.

Oman viheliäisyyden tunto, joka ottaa uskossa Kristuksen Lunastajaksi, on se ainoa armonjärjestys, jota ilman ei kukaan voi tulla pyhäksi.

Koska sinä olet kääntänyt tämän jumalallisen järjestyksen nurinpäin, eivät rukouksesi tulleet kuulluiksi.

Jumala ei tahdo tehdä sinua jumalalliseksi ilman todellista, aitoa synnin tuntoa, katumusta ja elävää uskoa.

Rukoile tässä tilassa siis Jumalalta oman viheliäisyytesi tuntoa ja rukoile uskoa ja syntien anteeksisaamista.

Ole Jumalan edessä aloillasi ja ole uskollinen ja totinen, rukoile Jumalalta vakaata ja pyhää elämää.

Älä enää itse omasta voimastasi elä vakaata ja pyhää elämää.


Armonjärjestystä ei saa kääntää nurinpäin,

Takaperoista menoa on tämä, että tahdot ensin olla jumalallinen ja pyhä ja sitten vasta vanhurskas!

On kuin ensin pyytäisit huomenlahjaa ja sitten vasta morsianta.

On kuin ensin pyytäisit uskon hedelmiä ja sitten vasta uskoa.

On kuin ensin pyytäisit lahjaa ja sitten vasta lahjan antajaa.

Missä jälkimmäinen on, siellä on myös edellinen.

Ilman jälkimmäistä ei ole edellistäkään.



Väärä armonjärjestys aiheuttaa sen, että ihminen etsii ja etsii vaan ei löydä.

Älä pyri rakentamaan omaa vanhurskauttasi vaan ahkeroitse, saisit tulla Jeesuksen verisen vanhurskauden alle. Rom 10:3

Oi sielu, ota vaari siitä sanasta, että joka itsensä ylentää pyhyydessä ja vanhurskaudessa, hänet pitää alennettaman. Luuk 14:11

Ja kun joku alentaa itsensä viheliäiseksi syntiseksi ja heittäytyy Jeesuksen jalkain juureen, saa armon. Se tekee meidät siveiksi ja hiljaisiksi lampaiksi, jotka sekä tahtovat että taitavat seurata Karitsaa.

Onko minun siis tehtävä syntiä tullakseni syntiseksi?

Sielu. Ymmärrän, että armojärjestykseen kuuluu syvä ja todellinen synnintunto ja katumus ja murhe Jumalan edessä. Ymmärrän, että emme voi tulla jumalisiksi, ennen kun näin viheliäisinä olemme tulleet Kristuksen luo ja kokeneet armahduksen.

Pitäisikö meidän nyt siis tehdä syntiä ja olla jumalattomia, eksyä maailman pyörteisiin, niin että tuntisimme itsemme viheliäisiksi ja syntisiksi ja saisimme armon?

Miten syvällä on käytävä, että armo tulisi todelliseksi enkä olisi luulotellussa herätyksen tilassa tai uskossa?


Kaikki kääntymättömätkin ihmiset osaavat tahtoessaan näyttää ulkonaisesti kauniilta ja elää siveellisesti, muutenhan esivalta kävisi heihin kiinni rangaisten lain kouralla.

Mutta tämä ei ole sellaista pyhyyttä ja vakavuutta, joka syntyy elävästä uskosta.

Jos sellaiselta ihmiseltä vaaditaan pyhää elämää, joka ei ole armon tilassa, ei hänellä ole siihen voimaa. Ja jos hän jotain tekisikin, se ei kelpaa, koska kaikki mikä ei lähde uskosta Jeesukseen on syntiä Room 14:23.



Jokaisella kääntymättömällä on tämä läksy - opi tuntemaan viheliäisyytesi.

Rukoile Jumalalta sydämellisesti ja vakaasti, että Hän antaisi sinulle armon oppia pahuutesi oikein tuntemaan.

Kun ihminen tulee valkeuteen ja näkee vaivaisuutensa ja onnettomuutensa ilman Kristusta, tuntee synnin kadottavuuden, katoaa hänestä jumalattomuuden himo.

Vaikka hän vielä tekisikin syntiä, hänen mielensä on karvas ja hän tahtoisi että asiat olisivat toisin, mutat ei pysty itseään muuttamaan.

Vaikka pahojen töiden ulkonainen tekeminen loppuisikin suurelta osin, ihminen on kuitenkin yhä vielä kadotuksen ja synnillisen elämän voimien alla aina siihen asti, kuin hän saa puhdistuksen Jeesuksen veressä uskon kautta.

Syntien saamisen perusta ei ole lakata pahoja tekemästä, vaan Jeesuksen sovintoveri, joka otetaan vastaan ja omistetaan uskolla.



Ei tässä kutsuta synnin tekoon ja hylätä oikea ja totinen pyhitys ja jumalisuus, uskon hedelmä, vaan osoitetaan armonjärjestys.

Pitää etsiä ja löytää.

Pyhä ja jumalinen elämä ei käy uskon edellä, vaan seuraa uskoa. Sellainen elämä on uskon seurausta ja hedelmää, uusi elämä, lahja, joka annetaan vapaasta armosta taivaallisen sulhasemme kanssa, etuoikeus ja vapaus joka meille lahjoitetaan Jeesuksen veressä ja jota emme ikinä saa ilman uskoa Jeesukseen.



Armonjärjestystä ei millään muotoa saa mennä kääntämään nurin.

Meidän on aloitettava oman viheliäisyytemme tunnosta, etsittävä armoa ja anteeksisaamista synnin viasta, vapautta synnin tuomasta kadotuksesta.

Tätä ei saa kääntää nurin ja alkaa ensin elämään pyhää elämää ja voittaa syntimme.


Sillä pyhitys seuraa syntien anteeksisaamista Jeesuksen veressä yhtä varmasti kuin varjo seuraa ruumista, jos vain kuljemme auringonpaisteessa.

Käy kadotettuna syntisenä Jeesuksen armon auringon luo ja pysy Hänen luonaan hengen köyhyydessä, ja totinen pyhyys ja jumalisuus ei sinusta koskaan puutu.


Köyhät kadotetut syntiset, joilla ei ole omaa mahdollisuutta, pyhyyttä, soveliaisuutta hyvään eikä mitään, minkä päälle itsensä luottaa ja nojata

jotka etsivät ainoastaan ansaitsematonta Jeesuksen armoa mahdottomina tuomittuina syntisinä,

he ovat ensimmäisessä armonjärjestyksessä.

Autuaat ovat henegllisesti vaivaiset sillä heidän on Taivasten valtakunta Matt 5:3.

Tuesday, April 6, 2010

Oikea armonjärjestys

Opettaja.

Koettele itseäsi

kaiva syvältä sydäntäsi

rukoile Jumalaa tutkimaan sydäntäsi

salli Jumalan Hengen opettaa itseäsi tuntemaan perisynnin ja siitä lähtevät tekosynnit, ajatuksissa, puheissa, teoissa, ja kuinka olet ollut himojesi orja ja vanki, jotka ovat sinua hallinneet ja vallineet.

ja joita et turhassa pyhyydessäsi ole tähän asti huomannut.

Havaitse omassatunnossasi Jumalan ankara viha ja kirous, joka lepää ylläsi pahuutesi tähden.

Kun tätä huolellisesti tutkit se saattaa sinut pelkoon ja vavistukseen.

Anna Jumalan Hengen vaikuttaa itsessäsi Jumalan mielen mukaista murhetta 2 Kor 7:10 sekä niistä synneistä, joilla olet rikkonut lakia ja erityisesti sen pääsynnistä.

Pääsyntisi on epäusko sydämesi pohjassa, joka on syynä siihen ettet tähän päivään mennessä ole uskonut vain Jeesuksen päälle, levännyt Hänen ristinsä veressä, vaan olet salaisesti lohduttanut itseäsi omalla siveydelläsi.



Sinun tulee oppia tuntemaan salaisen epäuskon synti evankeliumeista ja antaa Jumalan Hengen se sinussa ilmoitaa ja nuhdella kaikkien syntien juurena ja kaikkein suurimpana syynä kadotukseen.

Sillä joka ei usko, on jo tuomittu, koska ei uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen. Joh 3:18.




Kun näin sekä laki että evankeliumi on sinut herättänyt ja tiedät sydämessäsi, että olet syntinen ei vain pahojen tekojesi tähden vaan myös ulkonaisten hyvien tekojesi tähden, koska et ole uskonut Jeesukseen.

Kun näin olet joutunut sellaiseen ahdistukseen, että avatuin silmin näet kuinka raadollinen, köyhä, alaston, sokea ja paljas olet ja avuton itseäsi auttamaan ja kuinka tarpeellinen Vapahtaja on sinulle, että et joutuisi iankaikkiseen kadotukseen.

katso. silloin olet hengessä köyhä.



Kun näin tapahtuu, vaaditaan sinua suloisesti ja rakkaasti evankeliumilla pakenemaan Jeesuksen luo kadotettuna syntisenä, sydämen halulla ja Hänen kalliin sovintoverensä ikävöimisellä.

Tällaisen lujan ikävöinnin keskellä Pyhä Henki antaa sinulle sen armon, että sydämen uskolla saat omistaa Jeesuksen ja Hänen ansaitun vanhurskautensa ja saat syntisi anteeksi Jumalan luona.

Sillä kaikille niille (ja vain niille) jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, jotka uskoivat Hänen nimeensä Joh 1:22



Nyt havaitset, että Jeesuksen piina ja kuolema meidän edestämme on ainoa ja väkevä autuuden perustus.

Sen varaan herännyt, katuva ja omissa silmissään tuomittu syntinen rakentaa autuutensa.

sitä perustusta eivät helvetin portit voi voittaa.

sillä muuta perustusta ei kukaan taida asettaa, kuin se joka asetettu on - JEESUS KRISTUS
1 Kor 3:11

kun Jeesus on uskon kautta sydämessäsi perustuksena, ei omatekoinen kuollut usko, vaan Pyhän Hengen vaikuttama elävä usko, on rikkimurretussa sydämessäsi luja luottamus ja uskallus Jeesuksen veren, ristin ja kuoleman varaan, sinun ja kaikkien meidän edestämme.

silloin aivan vaatimatta ja itsestään seuraa pyhittäminen.



Kristuksen sovituskuoleman varassa elämäsi luonto on elää pyhästi ja jumalisesti.

et voi tehdä muuta kuin sitä, mikä on hyvää ja Jumalalle otollista.

vaan muista! et sinä sitä eitse tiedä, Matt 25:37 etkä miksikään itsellesi lue, sinun päätyösi ja harjoituksesi on olla pysyvästi ja lujasti hengen köyhyydessä, maata Jeesuksen ristin luona hamaan kuolemaan asti, kuin köyhä, mahdoton ja kadotettu syntinen uskossa kerjätä armoa Vapahtajaltasi.



Ristin luona, armahdettuna syntisenä, saat olla varma autuudestasi.

Tämä on se armonjärjestys, jonka Jeesus on meille kirjoittanut.

Tämä on elämän tie, sitä käykäämme

Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle.

Paavalin autuuden järjestys on myös tämä, 1 Kor 1:30.

1 Jeesus on tehty meille viisaudeksi tunteaksemme oman turmeluksemme ja Hänen armonsa

2 Vanhurskautus uskon käsittämisellä

3 Pyhitys Kristuksen seuraamisessa, jonka ies on keveä kantaa Matt 11:30 jos ihminen lujasti pysyy uskovaisena, pitää lihansa ja siinä asuvan synnin vankina ja naulittuna Jeesuksen ristiin

4 Täydellinen lunastus, autuallinen kuolema, jos olemme uskolliset loppuun asti



Anna sielu itsesi tulla vakuutetuksi tästä jumalallisesta armonjärjestyksestä, äläkä ole niinkuin suurin osa ihmisistä, jotka eivät mielellään tahda kaivaa sydäntään syvältä ja oppia viheliäisyyttään tuntemaan.

Kaivaa eivät jaksa, kerjätä häpeävät Luuk 16:3

Ei he kaiva syvältä, ainoastaan kaivavat vähän pinnalta itsensä koettelmisessa .

Jos he tunkeutuisivat sydämensä seinän läpi, he totisesti näkisivät kauhistuksia kuin Hesekiel 8:8.

He kirjoittavat mielellään viisikymmentä sadan härän velasta, kaunistelevat, peittävät ja vähentelevät syntejään.

Eivätkä he kerjää! Häpeävät olla armonkerjäläisiä ja vaivaisia ja armoa rukoilla, tahtovat pikemmin itse itseään auttaa luulotellulla pyhyydellään ja etsiä omaa tietään iankaikkisiin majoihin.

Viralta pannaan heidät lopulta ja peräti häpeään oman pyhyytensä kanssa saatetaan 1 Kor 1:27

Kirjoittanut: Haamul

"Ristin luona, armahdettuna syntisenä, saat olla varma autuudestasi."

Amen!




Ristin luona kiusatulla,
langennella vaivatulla,
paras paikka on,paras paikka on.
Siksi älä koskaan lähde,
älä minkään synnin tähden,
ristin luota pois,ristin luota pois.

Ristin luona ainoastaan,
synnin turmelusta vastaan,
voitto saatu on.
Ristin luona ainoastaan
Isä armahtavi lastaan,
rauhan julistaa,rauhan julistaa.
Ristin luona kiusatulla
paras paikka on.

Ristin luona pohja kestää;
armo putoomasta estää
kauhun kuiluihin,kauhun kuiluihin.
Ristin luona lepo koittaa.
Toivo epätoivon voittaa.
Sydän puhdistuu,sydän puhdistuu.

Ristin luona ainoastaan...


Erkki Leminen

Väärä saarna pyhityksestä

Toisin kuin sinä, arvoisa lukija, joka ehkä kaikessa pistät hanttiin ja vastustat Armonjärjestyksen opetusta, Sielu ottaa ensimmäisen kanssapuheen sanat Erkki Antti Juhonpietin tavoin aivan tosissaan.

Sielu:
Herrall' oikeus, mull väärys on tääll'

Minä kuolemaan vikapää olen, etten ole uskonut Jeesuksen päälle, kuin edestäin kärsi tuolloin

Hurskaaksi, pyhäksi mä itseni luulin

Nyt on mull toinen annet' mieli, ja synnin tuska näytett'.

Ah! surun suurta ja tunnon vaivaa, jota minun nyt kärsiä täytyy

Synti sydäntäni raskast' kaivaa
Sill' olen teill' syntisten käyny

Ann' veres Jeesus minua puhdistaa, ja synnin siteist, nuorist päästää.

Ah! Jeesus armahd' päällen!!!



Ei mitään puudutuspiikkiä tarjoa Hollatz!

Ei kiiruhda anteeksi todistamisella, vaan antaa Herran Sanan tehdä pelastavaa, hoitavaa työtään teeskentelemätöntä synnin ahdistusta kokevassa sielussa.

Huomaa tarkoin, sielu, ettei kyse ole tässä maailmallisuudesta, juopottelusta, julkisynneistä - vaan syntinen tuodaan valoon oman pyhyytensä pönkittäjänä ja näin hyvin syvälle langenneena.


Opettaja: Luther sanoo 1. Mos.15 selityksessä näin:

Muut synnit, kuten viha, kärsimättömyys, juopumus, ovat luonnostaan niin häpeällisiä, että niiden tähden hävetään ja ne, jotka niitä tekevät, tietävät syntiä tekevänsä.

Mutta turha kunnia ja kopeus omasta viisaudesta ja pyhyydestä on senkaltainen synti, jota ei pidetä minäkään syntinä, vaan ihmiset kiittävät myös Jumalaa siitä, niinkuin fariseus evankeliumissa, riemuitsevat siitä, niinkuin erinomaisesta Pyhän Hengen lahjasta.


Laitan tuon kappaleen vielä uudelleen, ettei se livahtaisi meiltä ohi:

Turha kunnia ja ylpeys omasta viisaudesta ja pyhyydestä on senkaltainen synti, jota ei pidetä minäkään syntinä, vaan ihmiset kiittävät myös Jumalaa siitä, niinkuin fariseus evankeliumissa, riemuitsevat siitä, niinkuin erinomaisesta Pyhän Hengen lahjasta.


Oletko tavannut kristittyä, joka olisi ylpeä hengellisyydestään, viisaudestaan yli pappien ja piispojenkin, ja joka pitää vaellustaan pyhänä?

Totta ovat silloin myös Lutherin sanat, tällainen ihminen ylistää Jumalaa ja kiittää siitä Pyhän Hengen armosta, joka on tehnyt hänestä niin erinomaisen kristityn.


Tämä haava on perkelellinen tauti, joka on hyvin työläs hoitaa terveeksi.

Luther sanoo toisessa kirjoituksessa (Gen. Tom. 6 fo. 42):

Kun usko tulee puhtaaksi ja vilpittomäksi, se ei luota eikä perusta itsensä ja tekemisieni varaan, ikäänkuin Jumala olisi minulle sentähden armollinen.

Väärä ukokultainen usko sekoittaa yhteen Jumalan armon ja minun asnioni.

Vaikka hän kyllä pitää puheen Kristuksessa, niin panee hän kuitenkin sydämmensä uskalluksen itsensä varaan niin, että se on ainoastan päälle asetettu ulkonainen muoto.

Tällaiselle ihmiselle on kerran kuitenkin tapahtuva, että tuo perustus hajoaa, niinkuin hiekka, ja tuo usko luhistuu.



Joka tahto, koetelkoon tuota. Hän on näkevä ja havaitseva, kuinka sangen karvasta ja vaikeaa on, että ihminen, joka kaiken elinikänsä on ollut kiedottu omien töidensä pyhyyteen, tahtoo itsensä siitä eroittaa ja koko sydämestään käydä ainoan Välimiehen tykö.

Minä olen jo lähes 20. vuotta saarnanut, että minä olisin päässyt irti, vaan vielä nyt tunnen alinomaa itsessäni tuon vanhan minussa kiinni riippuvan saastaisuden

mielelläni tahdoisin niin asiani tehdä ja toimittaa Jumalan kanssa että voisin viedä jotain omaa mukanani, että hänen täytyisi antaa minulle armonsa minun pyhyyteni tähden.

en edes tahdo kenenkään vakuuttaa itseäni siitä, että minun niin pohjia myöten pitäisi luottaa ainoastaan armoon.



Vaan näinhän se on.

Luther sanoo Raamtun selityksessään 1. Mos. 21 tällä tawalla:

Kun nyt ihmiset ovat sillä tavalla nöyryytettyjä ja saatettuja epäilykseen, etteivät he uskalla omaan varaansa luottaa, silloin rupeavat he rohkaisemaan itseään Kristuksen tähden ja tulevat Jumalan lapsiksi ja perillisiksi.

Monta löytyy, jotka eivät tahdo tulla nöyryytetyksi, vaan ajattelevat ja lukevat itsensä suureksi ja napisewat niitä vastaan, jotka heitä nuhtelevat.

Tällaiset ihmiset ovat kahteen kertaan paadutetut.


Jumala on asettanut kaksi isuinta ihmisen eteen,

tuomioistuimen niiden eteen, jotka vielä ovat suruttomat ja itsestään paljon pitävät ja jotka eivät tahdo tuntea ja tunnustaa syntejänsä.

armo-istuimen niille heränneille, surullisille ja raadollisille sydämille, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä, pelästyvät Jumalan tuomiota, ja tahtovat mielellänsä saada armon.



Armoistuin on Kristus. Sen luona tahdon minä myös itseni pitää.

Luther sanoo vielä (Suppl 3.k.1 os 901)

Lain kääntymyksessä kääntää ihminen itsensä rankaistuksen pelosta ja autuuden toivosta, tunnetuista suurista synneistä ja vioista Jumalan tykö

hän ahkeroitsee kaikesta voimasta sovittaa ja lepyttää Jumalaa rukoilemisella ja Jumalan palveluksella, ankaralla kilvoituksella kaidalla tiellä.



Evankeliumin totisessa parannuksesa

kääntää ihminen itsensä kaikista omista töistänsä,

kaikesta omasta vanhurskaudestansa, jotka kaikki hän tunnustaa kaiken kadotuksen ansainneen,

kaikista sydämensä aivoituksista ja ajatuksista, joka on täynnä syntiä ja kauhistuksia.

Hän pitää itsensä kirottuna Jumalan edessä



Hän lähtee omasta itsestään ja kaikista luontokappaleista totisessa ja elävässä uskossa, jonka Kristuksen Henki sytyttää totisessa katumuksessa, ja menee Jesuksen tykö.

Sulasta armosta Kristuksessa Jeesuksessa, jonka veressä ja haavoissa ainoastaan löytyy syntien anteeksisaaminen ja oikea tunnon rauha

niin hän saa itse Jeesuksen ja kaiken Hänen vanhurskautensa, hän saa Pyhän Hengen ja Kristuksen rakkauden, joka koko hänen sydämensä sisälle otta

hän saa uuden sydämen ja uuden elämän, hän saa elämän ja iankaikkisen autuuden.

Ensimmäisen kanssapuheen päätös

Toisin kuin sinä, arvoisa lukija, joka ehkä kaikessa pistät hanttiin ja vastustat Armonjärjestyksen opetusta, Sielu ottaa ensimmäisen kanssapuheen sanat Erkki Antti Juhonpietin tavoin aivan tosissaan.

Sielu:
Herrall' oikeus, mull väärys on tääll'

Minä kuolemaan vikapää olen, etten ole uskonut Jeesuksen päälle, kuin edestäin kärsi tuolloin

Hurskaaksi, pyhäksi mä itseni luulin

Nyt on mull toinen annet' mieli, ja synnin tuska näytett'.

Ah! surun suurta ja tunnon vaivaa, jota minun nyt kärsiä täytyy

Synti sydäntäni raskast' kaivaa
Sill' olen teill' syntisten käyny

Ann' veres Jeesus minua puhdistaa, ja synnin siteist, nuorist päästää.

Ah! Jeesus armahd' päällen!!!



Ei mitään puudutuspiikkiä tarjoa Hollatz!

Ei kiiruhda anteeksi todistamisella, vaan antaa Herran Sanan tehdä pelastavaa, hoitavaa työtään teeskentelemätöntä synnin ahdistusta kokevassa sielussa.

Huomaa tarkoin, sielu, ettei kyse ole tässä maailmallisuudesta, juopottelusta, julkisynneistä - vaan syntinen tuodaan valoon oman pyhyytensä pönkittäjänä ja näin hyvin syvälle langenneena.


Opettaja: Luther sanoo 1. Mos.15 selityksessä näin:

Muut synnit, kuten viha, kärsimättömyys, juopumus, ovat luonnostaan niin häpeällisiä, että niiden tähden hävetään ja ne, jotka niitä tekevät, tietävät syntiä tekevänsä.

Mutta turha kunnia ja kopeus omasta viisaudesta ja pyhyydestä on senkaltainen synti, jota ei pidetä minäkään syntinä, vaan ihmiset kiittävät myös Jumalaa siitä, niinkuin fariseus evankeliumissa, riemuitsevat siitä, niinkuin erinomaisesta Pyhän Hengen lahjasta.


Laitan tuon kappaleen vielä uudelleen, ettei se livahtaisi meiltä ohi:

Turha kunnia ja ylpeys omasta viisaudesta ja pyhyydestä on senkaltainen synti, jota ei pidetä minäkään syntinä, vaan ihmiset kiittävät myös Jumalaa siitä, niinkuin fariseus evankeliumissa, riemuitsevat siitä, niinkuin erinomaisesta Pyhän Hengen lahjasta.


Oletko tavannut kristittyä, joka olisi ylpeä hengellisyydestään, viisaudestaan yli pappien ja piispojenkin, ja joka pitää vaellustaan pyhänä?

Totta ovat silloin myös Lutherin sanat, tällainen ihminen ylistää Jumalaa ja kiittää siitä Pyhän Hengen armosta, joka on tehnyt hänestä niin erinomaisen kristityn.


Tämä haava on perkelellinen tauti, joka on hyvin työläs hoitaa terveeksi.

Luther sanoo toisessa kirjoituksessa (Gen. Tom. 6 fo. 42):

Kun usko tulee puhtaaksi ja vilpittomäksi, se ei luota eikä perusta itsensä ja tekemisieni varaan, ikäänkuin Jumala olisi minulle sentähden armollinen.

Väärä ukokultainen usko sekoittaa yhteen Jumalan armon ja minun asnioni.

Vaikka hän kyllä pitää puheen Kristuksessa, niin panee hän kuitenkin sydämmensä uskalluksen itsensä varaan niin, että se on ainoastan päälle asetettu ulkonainen muoto.

Tällaiselle ihmiselle on kerran kuitenkin tapahtuva, että tuo perustus hajoaa, niinkuin hiekka, ja tuo usko luhistuu.



Joka tahto, koetelkoon tuota. Hän on näkevä ja havaitseva, kuinka sangen karvasta ja vaikeaa on, että ihminen, joka kaiken elinikänsä on ollut kiedottu omien töidensä pyhyyteen, tahtoo itsensä siitä eroittaa ja koko sydämestään käydä ainoan Välimiehen tykö.

Minä olen jo lähes 20. vuotta saarnanut, että minä olisin päässyt irti, vaan vielä nyt tunnen alinomaa itsessäni tuon vanhan minussa kiinni riippuvan saastaisuden

mielelläni tahdoisin niin asiani tehdä ja toimittaa Jumalan kanssa että voisin viedä jotain omaa mukanani, että hänen täytyisi antaa minulle armonsa minun pyhyyteni tähden.

en edes tahdo kenenkään vakuuttaa itseäni siitä, että minun niin pohjia myöten pitäisi luottaa ainoastaan armoon.



Vaan näinhän se on.

Luther sanoo Raamtun selityksessään 1. Mos. 21 tällä tawalla:

Kun nyt ihmiset ovat sillä tavalla nöyryytettyjä ja saatettuja epäilykseen, etteivät he uskalla omaan varaansa luottaa, silloin rupeavat he rohkaisemaan itseään Kristuksen tähden ja tulevat Jumalan lapsiksi ja perillisiksi.

Monta löytyy, jotka eivät tahdo tulla nöyryytetyksi, vaan ajattelevat ja lukevat itsensä suureksi ja napisewat niitä vastaan, jotka heitä nuhtelevat.

Tällaiset ihmiset ovat kahteen kertaan paadutetut.


Jumala on asettanut kaksi isuinta ihmisen eteen,

tuomioistuimen niiden eteen, jotka vielä ovat suruttomat ja itsestään paljon pitävät ja jotka eivät tahdo tuntea ja tunnustaa syntejänsä.

armo-istuimen niille heränneille, surullisille ja raadollisille sydämille, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä, pelästyvät Jumalan tuomiota, ja tahtovat mielellänsä saada armon.



Armoistuin on Kristus. Sen luona tahdon minä myös itseni pitää.

Luther sanoo vielä (Suppl 3.k.1 os 901)

Lain kääntymyksessä kääntää ihminen itsensä rankaistuksen pelosta ja autuuden toivosta, tunnetuista suurista synneistä ja vioista Jumalan tykö

hän ahkeroitsee kaikesta voimasta sovittaa ja lepyttää Jumalaa rukoilemisella ja Jumalan palveluksella, ankaralla kilvoituksella kaidalla tiellä.



Evankeliumin totisessa parannuksesa

kääntää ihminen itsensä kaikista omista töistänsä,

kaikesta omasta vanhurskaudestansa, jotka kaikki hän tunnustaa kaiken kadotuksen ansainneen,

kaikista sydämensä aivoituksista ja ajatuksista, joka on täynnä syntiä ja kauhistuksia.

Hän pitää itsensä kirottuna Jumalan edessä



Hän lähtee omasta itsestään ja kaikista luontokappaleista totisessa ja elävässä uskossa, jonka Kristuksen Henki sytyttää totisessa katumuksessa, ja menee Jesuksen tykö.

Sulasta armosta Kristuksessa Jeesuksessa, jonka veressä ja haavoissa ainoastaan löytyy syntien anteeksisaaminen ja oikea tunnon rauha

niin hän saa itse Jeesuksen ja kaiken Hänen vanhurskautensa, hän saa Pyhän Hengen ja Kristuksen rakkauden, joka koko hänen sydämensä sisälle otta

hän saa uuden sydämen ja uuden elämän, hän saa elämän ja iankaikkisen autuuden.

Toisen kanssapuheen johdanto

David Hollatzin "Toisen kanssapuheen" teksti on luettavissa suomeksi sekä Nettiruukun kirjastossa että googlekirjastossa skannattuna vuoden 1829 suommenoksena.


Ja ei yhdessäkään toisessa ole autuutta; sillä ei myös ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitää autuaaksi tuleman.
Apt. 4:12

vaan ainoastaan JEESUKSEN nimi

Hollatzin ensimmäinen kanssapuhe (keskustelu sielun ja opettajan välillä) on ankaraa tekstiä, ja jätti Erkki Antti Juhonpietin kovin ahdistuneeksi omasta sielunsa tilasta.

Toinen kanssapuhe oli sitten Pyhän Hengen voimakasta puhuttelua, Erkki Antin elämän käännekohta - kuin uudelleen syntyminen.

Mutta tämä toinen kanssapuhe ei kuulu kaikille - Hollatz on kovin tarkkana, kenelle tällainen opetus kuuluu ja missä sieluntilassa olevalle ei.

kuunnellaanpa muutaman sadan vuoden takaa kuuluvaa ääntä, uskonpuhdistuksen kirkon oikeaoppisuuden aikana eläneen saksalaisen papin, tutkijan ja yliopiston opettajan tekstiä 1700-luvun taitteesta.


Tämä kanssapuhe tulee ainoastaan raadollisille,
heikoille,
pelkureille,
levottomille,
sairaille,
voimattomille
ja omissa silmissänsä kadotetuille syntisille

heille, jotka eivät ainoastaan suutu ja väsy maailman ja synnin palvelukseen, vaan suuttuvat myös kaikkeen omaan pyhyyteensä, omaan apuunsa, tekemiseensä ja ahkeroitsemiseensa

heille, jotka mielellänsä tahtovat tulla pyhiksi ja autuaiksi, vaan eivät taida

heille, jotka mahdottomutensa tähden eivät rohkene lähestyä armoistuinta, ja ajattelevat syntinsä viheliäisyyden olevan suuremman kuin armon.


jos et kuulu tähän joukkoon, tämä toinen kanssapuhe ei tule sinulle.




Tämä kanssapuhe ei tule

lihansa voittaneille,
hengellisesti vahvoille,
rohkeille,
sielunrauhan omaaville,
terveille,
väkeville
ja omissa silmissänsä pelastuksen ansaitseville

eikä heille, jotka palveleavt maailmaa ja syntiä

eikä heille, jotka ovat tyytyväisiä kaikkeen omaan pyhyyteensä,
omaan apuunsa,
omaan tekemiseensä
ja ahkeroitsemiseensa

eikä heille, jotka mielellänsä tahtovat tulla pyhiksi ja autuaiksi, ja pystyvät siihen

eikä heille, jotka rohkenevat lähestyä armoistuinta, ja ajattelevat armon olevan suuremman kuin syntinsä

jos kuulut tähän joukkoon, tämä toinen kanssapuhe ei tule sinulle.



Ei tule siis tämä kanssapuhe yhdellekän suruttomalle ja synninunessa makaavalle syntiselle,

joka vielä rakasta maailmaa

joka makaa synneissä omasta tahdostaan

ei niille, jotka omissa töissän pyhyyttä ja vakuutta etsiwät

ei niille, jotka eivät vielä tunne viheliäisyyttänsä.

muistettakoon koko toisen kanssapuheen lukemisen aikana - kenelle tämä keskustelu on tarkoitettu ja kenelle ei.


Näiltä heikoilta, raadollisilta, syntisiltä vaaditaan nyt ainoastaan uskoa

Mutta ei vaaditulla Lain tavalla, vaan Evankeliumin

Sillä he ovat pyhään ja jumaliseen elämään vielä peräti voimattomat, ennen kuin he tulevat Herran Jesuksen uskoon.

Sentähden he tulevat tässä nyt ainoastaan neuwvotuksi Jesuksen tykö.


Ja tämä on se tämän kristillisyyden suurin ohje, neuvojen neuvo:

TULE JEESUKSEN TYKÖ


Ne sielut, joille neuvoksi ja hyödytykseksi tämä kanssapuhe on koottu, ovat kyllä ennättävän armon kautta Lain sanalla herätetyt surulliseen synnin tuntoon

He havaitsewat omassa tunnossaan synnin päällä lepäävän Jumalan vihan ja kirouksen

He eivät enää mieluisesti vaella onnetonta synnin tietä,

He tahtoisivat mielellään lakata ehdollisista synneistä

Mutta he eivät löydä kuitenkaan yhtään toivotettavaa voittoa synnin voiman ja väkivatlaisen päällekarkauksen ylitse

Vielä paljoa vähemmän he löytävät sen sisällisen rauhan ja omantunnon levon



Tämä johtuu siitä, etteivät he Lain kautta vaikutetun syntiensä surullisen tunnon alla pakene Jeesuksen tykö, joka on Lain loppu vanhurskaudeksi

Heiltä puuttuu Jeesuksen kunniallisen evankeliumin oikea ja yksinkertainen ymmärrys

He koettavat auttaa ja parantaa itseään niin paljon kuin vain mahdollista

He etsivät lepoa monessa vaikeassa parannuksen harjoituksessa ja pyhittämisen teillä ja menevät näin armoistuimen ohitse.


Sielut, joissa synti on vironnut käskyn kautta eli Lain (Rom 7:9)

otka tuntevat sekä synnin hallitsevan että kadottavan elämän

joilta sentähden puuttuu oikea uskon elämä Jeesuksessa Kristuksessa

nämä sielut ovat nyt Vapahtajan rakkaan sydämen päällä, ja näiden tähden tekee Hyvä Paimen kaiken, minkä taitaa.


Jeesus kutsuu heitä tykönsä aivan armollisesti sanoeen

"Tulkat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette (omalla tekemisellänne parannuksenne varassa, jotka työtä teette ja soditte syntiä vastaan, mutta ette taida voittoa saada), ja olette raskautetut (teidän omassatunnossanne Lain kirouksella), niin te löydätte levon sieluillenne.
Matt. 11:28-29.

Näiden murheellisten sielujen tulee ennen kaikkia kuulla evanleliumin ääntä syntien anteeksi saamisesta Jeesuksen veressä uskon kautta.

MikkoL: (kuulostaako kovin tutulta - olemme Hollatzin seurassa lestadiolaisuuden syvillä juurilla 1700-luvun alun puhdasoppisessa Saksassa)



Ei ole hywä että pappi ja leviitat menevät näiden sielujen ohitse.

Uskollisten Jeesuksen palvelijoiden pitää riisua näiden kadotettujen syntisten päältä heidän kerjäläisen ryysynsä eli rääpäleensä, se on, heidän oman vanhurskautensa

ja sen sijaan osoittamaan heille tien kotiin heidän Isänsä huoneseen ja armoistuimen tykö, jossa he tuhlaajapojan kanssa saavat tulla puetuiksi siihen parhaseen Kristuksen vanhurskauden vaatteseen.
Luuk 15:22

Tällaisia sieluja Taivaallinen Kuningas tahtoo mielellään kunnioittaa!


"Kuningas sanoi Hamanille: kiiruhda, ota vaatteet ja hevonen, niinkuin sinä olet sanonut, ja tee niin Mordekain Juudalaisen kanssa, joka istuu kuninkaan portissa; ja älä anna mitään puuttua kaikista näistä, mitä sinä puhunut olet.

Niin Haman otti vaatteet ja hevosen ja puetti Mordekain, ja antoi hänen ajaa kaupungin kaduilla, ja huusi hänen edellänsä: näin sille miehelle tehdään, jota kuningas tahtoo kunnioittaa."
Ester 6:10,11


Hollatziuksen johdanto päättyy näin yllättäen Esterin kirjaan!

Taivaallinen kuningas tahtoo mielellään kunnioittaa.

Tuhlaajapoika vertaus on esikoisille tuttu ja rakas ja siitä paljon puhutaan myös armonjärjetyksen yhteydessä.

kuka riisuu, mitä ja milloin, kuka puetaan ja millaisiin, oikeinko sormuskin.


tässä on kuitenkin pantava merkille hyvin tarkasti tietty ero:

esikoisten saarnaajat mielellään puhuttelevat maailman synneissä, koreudessa, haureudessa ja juopottelussa ja muussa sellaisessa ryvenneitä tuhlaajapoikia, joiden syntirääsyjen tilalle annetaan synninpäästössä vanhurskauden puku.


Hollatzin Armonjärjestys autuuteen puhuu toisenlaisesta riisumisesta.

ei syntisäkeistä, joista sielu tässä armon vaikutuksessa mielellään tahtoisi päästä.

vaan omanvanhurskauden rääpäleistä!

tässä on vissi ero, etten sanoisi wissi.

omanvanhurskauden repaleiden sijaan puetaan lahjaksi se Kristuksen ansaitsema juhlapuku, Golgatan veressä pesty valkoinen asu.

Armon vaikutuksia

Hollatz kuvaa nyt Sielua uudessa tilassa. Aikaisempi varmuus ja luottamus sydämen hyvyyteen, vaellukseen ja kristillisyyteen on vaihtunut pois ja eräänlainen toivottomuus tullut tilalle.


Sielu. Oi minua viheliäistä!

Ensimmäisen keskustelumme jälkeen en ole lainkaan saanut lepoa, ja muutamana yönä en ole edes nukkunut. Nyt ymmärrän, miten olen pettänyt itseni teeskennellyllä pyhyydelläni.

Kuinka paljon pidinkään tiedoistani ja kauniilta näyttävältä ulkokultaisuudeltani!

Kuinka hyvä olinkaan omasta mielestäni, kun usein niin kiivaasti puhuin kristillisyydestä.


Koska näin toisten olevan itseäni huonompia ja pahempia, ahkeroitsin ollakseni siveä.

mutta tarkoituksenani oli vain saada kuulla muilta ylistystä ja että minua pidettäisiin hyvänä uskovaisena.

Ja nyt näen, kuinka sokea, raajarikko, saastainen ja ruma olen ollut synnin kauhistuksissa ja vielä olen.

Aikaisemmin jokin suuri peite esti minua näkemästä, enkä osannut enkä tahtonut nähdä millainen oikeasti olen.


Jumala usein liikutti omaatuntoani, mutta tukahdutin sen nopeasti.

Nyt kun olen herännyt, tunnen synnin elämän itsessäni ja kuinka väkevä se on. Kaikki synnit heräävät minussa ja sellaiset muuttuvat synniksi, mitä en ennen minään pitänyt.

En ikinä uskonut, että synnin tähden syntyis näin paljon sydämen kipua.

entisessä suruttomuuden tilassani minusta oli outoa, miten ihmiset surivat syntejään ja olivat niistä murheellisia.



osasi ennen toisella tavalla lohduttaa itseäni, mutta nyt on kaikki lohdutus kadonnut.

usein on aivan silmieni edessä, etenkin illalla kun käyn levolle, että juuri nyt minut vedetään tuomiolle teoistani.

Oi vanhurskas Jumala.

ruumiini värisee kun ajattelen tuomiota.

Toisinaan tämä kipu ja tuska lakkaa hetkeksi, mutta ei pitkäksi aikaa.

Jospa pääsisin tästä vapaaksi

Onko yhtään armoa minulle jäljellä?


Hollatz kuvaa tuolla tavoin sielua, joka on armon tilassa - tosin vielä aivan alussa.

haluan tässä viitata keskusteluun uudestisyntymisestä, jossa pari kirjoittajaa kovin nopeasti ja kevyesti sanoo, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa ja sitten jokapäiväisessä parannuksessa.

Lutherin erikoistutkija Hollatz ei kirjoita tässä jostain jatkuvasti toistuvasta tapahtumasta ihmisen elämässä.

Vaan ainutkertaisesta.

Erkki Antti ei jatkuvasti tavannut ensin Ensimmäistä kanssapuhetta ja sitten toista.

Vaan hänelle tapahtui toista kanssapuhetta lukiessa jotain ainutkertaista, sellaista, jonka hän lopun ikäänsä muisti ja siitä kertoi

"viikkoon en tuntenut syntiä yhtään"

aika pitkä aika!


Opettaja ottaa Sielun tilan muutoksen havaittuaan nyt aivan toisen asenteen:

"Minä kiitän Jumalaa sydämellisesti, sillä Hän on kadonneen lampaansa löytänyt.

Käänny nyt ainoastaan Paimenesi tykö ja kuule hänen kutsuvaa ääntään.

Aika on pian tuleva, jona Hän itse sinua lohduttaa ja päästää sinut synnin siteistä."


Hollatz ei puhu mistään sielunhoitajista, papeista tai saarnaajista, joita toki tunsi ja tiesi ripin merkityksen.

Nyt tapahtuu jotain paljon suurempaa!

Herra Jeesus on itse etsinyt kadonneen lampaansa ja saattanut hänet tällaiseen sieluntilaan, melkein epätoivoon omasta itsestään.

Ei hän kiiruhda armoa tuputtamaan, kuten huonosti asiansa hoitava hermostunut ja kiireinen sielunhoitaja.

Hän sanoo "käännä katseesi Jeesukseen ja odota. Herra itse on pyyhkivä kyynelesi, antava sinulle anteeksi"



tämä opetus on ilmeisesti kokonaan hukassa esikoisuudesta, jossa nopea synninpäästö on tärkein hengellinen tapahtuma.

ei taida löytyä niin rohkeaa saarnaajaa, joka jättäisi sielun synnintuntoon ja sanoisi "Jeesus on sinut löytänyt. Odota Häntä. Jeesus on itse antava sinulle anteeksi"

Vaan totisesti -

ei ollut rippi-isästä Lutherille mitään apua vaikka jatkuvasti oli tämän luona

Jeesus itse kirkasti vapauttavan evankeliumin Sanasta.

ei ollut rippi-isä paikalla, kun Augustinus itki syntejään. Jumalan Sana pomppasi luetun Roomalaiskirjeen sivulta ja vapautti hänet.

ei tiennyt Lars Levi paljon rippi-isistä, he tulivat kuvaan herätyksen myöhemmässä vaiheessa.

eikä ollut siellä pirtin perällä Erkki Antin luona saarnaajaa todistamassa syntejä anteeksi.

Jeesus itse todisti ne Erkille anteeksi Hollatzin kirjan kautta.


Oikeassa katumuksessa oleva sielu sanoo nyt:

Oi, mikä ahdistus!

Oi, mikä suru!

Minä olen aivan maahan lyöty ja sinne tasoitettu.

Jumala on vanhurskas Tuomari, joka on minut jo tuominnut ja hylännyt.

Minua murehduttaa, kuinka paljon olen armoa katsonut ylen

Se aiheuttaa minulle eniten surua.

Nyt taitaa aika olla jo minulle liian myöhäinen?



Opettaja:

Ei suinkaan! Tämä sinun tilasi ei ole mitään muuta kuin Isän vetämistä. Tämän kauttaa Hän tahtoo saattaa sinut uskomaan Jesukseen Kristukseen.

Jumala antaa sinulle syntiesi viheliäisyyden tulla ilmi. Se on merkki siitä, että Hän tahtoo temmata sinut niinkuin kekäleen tulesta.

Jos taas Hän sen sijaan antaisi sinun vaeltaa suruttomudessa ja ilman omantunnon liikutuksia, niin voisit noin ajatella, että sinut on hylätty.

Vaan nyt älä sellaista ajattele!


on vino pino kastettuja, joiden kohdalla tämä ei koskaan toteudu.

Lutherille tapahtui jotain!

Erkki Antille tapahtui jotain!



tapahtui mitä?

He kohtasivat Ylösnousseen henkilökohtaisesti

ja kaikki muuttui

myös kasteen merkityksen he näkivät uusin silmin, aivan kuin uudestaan syntyneinä