Wednesday, April 7, 2010

Armojärjestys - liikutukset

Sielu: Minä tunnen hyvin syntini, olen jo kauan ne tuntenut.

Opettaja: Mutta sinä et tunne syntejäsi surulla, murheella ja elävällä tunnolla. On tultava sellaiseen tilaan, että sinun sydämesi on saatava tuntea, kuinka suuri sinun pahuutesi todella on.

Sinun on sanottava "Väärät tiesi ja pahat tekosi ovat tuoneet sinulle onnettomuuden. Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen, se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.

Maa on jälleen autio ja tyhjä

"Voi minua! Voi minua!
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.

Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!" (Jer 4:18,19)


Mutta totuus on, että sinä et tätä näin tunne, vaan saat kaikki pikaisesti toimitettua syntiesi anteeksisaamiseksi.

Siitä havaitsen, että sinä petät itseäsi.


Kuule siis!

Sinä rakastat syntiä, kaunistelet ja peität sitä, kun sinua siitä muistutetaan, niin kauan kuin tahdot yhdestäkin synnistä pitää kiinni.

Koska sinulla on hyvä käsitys itsestäsi, vastaat itsestäsi ja vaelluksestai, etkä tahdo olla vaivainen, jolla ei ole yhtään omaa vanhurskautta.

Koska elät ilman armon ja syntien anteeksisaamisen isoamista ja haluamista, se kertoo, että et ole todella sydämestäsi tuntenut syntejäsi.


Mutta niin pian kuin heräät synnin unesta ja tunnet sydämessäsi raadollisuutesi, silloin katoaa ja raukeaa sinusta

Synnin rakkaus, riidan himo, ahneus ja syntiset turhuudet.

Kaikki ylpeät ajatuksesi ja hyvät luulot itsestäsi ja omasta pyhyydestäsi lakastuvat ja paraskin vaelluksesi muuttuu sinulle kauhistukseksi.

Alat sydämestäsi isoamaan, janoamaan, haluamaan ja ikävöitsemään armoa, syntien anteeksi saamista ja puhdistusta Jeesuksen veressä.

Sinä rukoilet silloin ja janoat sitä niinkuin peura janoaa tuoreen veden ääreen (Ps 42:2).

Et seiso pönttöjonossa turhat ajatukset mielessäsi, nopeata hoitoa saamaan vaan koko olemuksesi janoaa armoa ja syntien anteeksiantamusta.

Silloin on sielusi hyvässä tilassa.



Mutta ennenkuin tähän ehditään, on saarnattava että kaikki liha on ruoho ja kaikki lihan hyvyys kuin kedon kukkanen. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, kun Herra puhalsi siihen ja toi ilmi viheliäisyyden (Ps 40:6,7)

Ihmiset on suistettava omasta pyhyydestä pois saarnalla ja tehtävä syntisiksi.

ei näperrellen isien perinnäissääntöjen kanssa, vaan paljastamalla sydämen syvän turmeluksen ja viheliäisyyden Jumalan Sanan kirkkaassa valossa.



Sielu: Luuletteko te, ettei Jumala muka tee minussa työtä?

Usein tunnen saarnan aikana niin voimakasta liikutusta, että kyynelet silmistäni juoksewat.

Eikö se ole armoa?


Opettaja: Se on totisesti armoa. Mutta se on edelläkäyvää ja valmistavaa armoa, jonka kautta Jumala tahto saatta sinut tuntemaan viheliäisyytesi ja vetää sinua Kristuksen luo.

Mutta liikuttuminen ei ole vielä merkki siitä, että sinä olisit armon tilasa.

Se on merkki ainoastaan siitä, että sinun Paimenesi tahtoo sinua oikeaan armontilaan johdattaa.



Sielu: Jospa minä vain kertoisinkin teille omasta tilastani, mitä kaikkea muutamina vuosina on tapahtunut!

Opettaja: Niihin entisiin kokemiisi liikutuksiin - vaikka ne olisivatkin olleet armon vaikutusta sinussa - et voi mitään perustaa etkä niihin luottaa.

Aiemmin tapahtuneet liikutukset eivät riitä, vaan mitä tapahtuu sinulle nyt, tänään.


Sielu: Olen usein tuntenut todella suurta murhetta ja ahdistusta syntieni tähden.

Opettaja: Varmaan näin on. Mutta se ei auta sinua lainkaan, ellei se ole suututtanut sinua synnin palvelemisesta, maailmallisuudesta ja farisealaisesta vanhurskaudesta.

Ellei tuo suru ole vaatinut sinua Kristuksen luo ja siellä kyynelin ja rukouksin etsimään autuutta ainoastaan Hänen haavoissaan.



Ovatko liikutukset saattaneet sinua matkaan, kuinka olet ne tuntenut?

Profeetta Jeremia kirjoittaa, että Jumala on heitä lyönyt, mutta he eivät sitä tunne.

"Herra, rehellisyyttä sinä odotat.

Sinä olet lyönyt heitä,
mutta he eivät ole kivusta välittäneet,

olet tehnyt heistä miltei lopun,
mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen.

He eivät ole suostuneet kääntymään,
vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio."
(Jer 5:3)



Pelkät tunteen liikutukset seuroissa tai muualla käyvät pian ohitse ja ovat vailla syvyyttä.

Parannuksen liikutusten täytyy kestää niin kauan, että armo saadaan.

Jos luotat liikutuksiin armon merkkeinä, niin petät itsesi.

Jos et olisi niitä niin äkisti unohtanut, vaan olisit uskollisesti säilyttänyt ja kiiruhtanut Jeesuksen luo, olisit tullut autetuksi.


Sielu: Miksi ei minun pitäisi rientää Jeesuksen luo ja rukoilla?

Olen niin toivonut, että Jumala olisi minulle armollinen.

Opettaja: Niin kauan kuin sinulla on tuska ja hätä, huuda!

Mutta se menee pian ohi ja jää pelkiksi toivotuksiksi.

Ja etkö oikeasti olekin iloinen, että se menee nopeasti ohi ja pääset vapaaksi tuollaisesta ahdistuksesta?



Sielu: Mutta onhan rakas Jumala siunannut minua ajallisilla jopa enemmän kuin muita. Eihän tämä voi muuta merkitä, kuin että olen hänen armossaan.

Opettaja: Ajatuksesi ei ole oikea. Jumala tahtoo ajallisella hyvällä houkutella sinua parannukseen. Koettele itseäsi, ettei lihallinen luontosi tässäkin asiassa olisi sinua pettämässä.


Sielu: Minulla on myös ollut elämässäni paljon ristiä, olen joutunut kärsimään panettelusta ja pahan puhumisesta, minulla on monta vainoajaa. Eikös tämä ole kristityn tuntomerkki?

Opettaja: petät itseäsi sanomalla kokemaasi panettelua ja vastoinkäymisiä Kristuksen ristiksi. Eivätköhän nämä taakat tule sinulle suruttoman ja maailmallisen elämäsi myötä.



Sielu: minua on pidetty hyvänä kristittynä jo kauan ennen monia muita!

Opettaja: On arvokasta, että olet elänyt kauniisti ja soveliaasti, tuntenut kristillisyyden asioita ja puhunut jumalisuudesta. Mutta näin olet sokaissut maailman.

Jumalan lapset sen sijaan havaitsevat kyllä sekä puheista että teoista, ketä ei ole syvältä kaivettu, kuka ei ole oikean perustuksen päälle rakentanut, ja kenessä ei ole Kristuksen mieltä.

Heitä, Jumalan lapsia, et pysty sokaisemaan vaikka maailma sinua hurskaana pitäisi ja itseäsikin luulo-uskollasi pettäisit.



Sielu: Hyvä Jumala on usein auttanut minua ja pelastanut vihamiehistäni ja minulle pahaa tahtovista ihmisistä. Tämä osoittaa, että rukoukseni on Hänelle otollinen.

Opettaja: Jumala tekee näin myös monille kääntymättömille murheen ja vaaran keskellä luomakunnassa.

Koettele itseäsi: ehkä olet itse repäissyt itsesi kärsimyksistä inhimillisen avun kautta, vaikka tuo kärsimys olisi voinut olla vetoa armoon?

Omillensa Jumala antaa armon olla hiljaisuudessa ja kärsiä kärsivällisesti.



Sielu: No eikö meidän tulisi tuntea hyvää ja aivan kuin työntämään armon pois?

Opettaja: Ei kukaan voi kerskata armosta, joka ei ole sitä sydämessään todeksi tuntenut ja tunnustanut itsensä suurimmaksi ja viheliäisimmäksi syntiseksi.

Se että luettelet hyviä töitäsi ja näin lohdutat omaatuntoasi ei ole armosta kerskaamista.

Jumalan lapset sen sijaan pyrkivät täydellä todella pyhyyteen, mutta he kerskaavat ainoastaan Jeesuksen verihaavoista. (1 Kor 15:31, Gal 6:14, Fil 3:3, Jer 9;23,24)



Kaikki oma kerskaus on suljettu pois (Rom 3:27, Ef 2:9)

Ylpeä tulee Herran luo "Minä kiitän sinua Jumala että en ole niinkuin tuo..." Luukas 18:11

Jumalan lapsi kiittää köyhyydessä Jumalan armoa, jonka Hän on osoittanut mahdottomalle syntiselle (1 Tim 1:15,16)

Ylpeät ovat fariseusten tavoin tekopyhiä ja sangen karmeita ja pahoja raadollisia ja murheellisia syntisiä kohtaan. Jumalan lapset kärsivät rinnalla ja ovat veljellisiä viheliäistä ja armoa isoavaa kohtaan.



Sielu: Tahdotteko te aivan ajaa minut uskosta pois? Ei saa antaa tilaa epäuskolle.

Opettaja: Ei sinulla ole vielä ensinkään uskoa.

sinä et ole vielä tuntenut omaa viheliäisyyttäsi parannuksessa.

Katuvien ja murheellisten syntisten ei tule antaa epäuskolle viheliäisyyden tuntoaan. Sen näkeminen sinun ja kaikkien kääntymättömien parissa ei suinkaan ole epäuskoa vaan yksi tie uskoon.

Se on Pyhän Hengen työtä ja osoittaa sinulle kuinka suuri on epäuskosi.

Ajattelet, ettei saa epäillä armontilaa.

Mutta tällainen epäily on tervellistä ja sinun tulee olla alallasi ja antaa johdattaa itsesi vaivasiena syntisenä Vapahtajan luo.

No comments:

Post a Comment